Today I had the marvellous opportunity to hear a lecture on the problematics of combining career and family life. This subject is very interesting and complexed, like the discussion we had with my colleagues after the lecture proved – it touched almost everything.When discussing about parental leave, I personally can’t understand fathers who don’t use the opportunity to stay at home. Having grown in an equal household myself, where housework and taking care of the children were divided as evenly as possible, I’ve always taken for granted that my spouse would want to be equal with me as well. Housework or taking care of the children are not “women’s work”, they are a part of everyday life of that particular family and couple. Thank heavens I have found a spouse who shares my views :)
That is why it was very interesting to hear, that couples without children usually share their housework quite evenly, but when the woman stays at home (on maternity leave or parental leave) she ends up doing the majority of the housework. This unbalanced situation continues even after the leave is over and does not get corrected, not even after long periods of time. In those families, where the father stays at home to take care of the child (even briefly), this kind of distortion on the amount of housework does not happen so strongly. Because most of the rows couples have are about housework, it would be crucial to get the fathers to get excited about the idea of staying at home and taking care of the child. Perhaps this way the relationships would flourish more, couples would divorce less and children would be happier, perhaps even more children might be born – it could create a real chain of happiness :)
There is something to ponder about, for all of us :)
By Crumpet
------------
Tänään kuuntelin erittäin mielenkiintoisen luennon perhe-elämän ja työuran yhteensovittamisen problematiikasta. Aihe on erittäin kiinnostava ja monitahoinen, kuten luennon jälkeen työkavereiden kanssa käyty keskustelukin osoitti, se kun rönsyili lähes kaikkeen maan ja taivaan välillä...
Kun puhutaan perhevapaista, en voi ymmärtää perheenisiä, jotka eivät käytä mahdollisuutta käyttää isyys/vanhempainvapaita. Itse tasa-arvoisessa perheessä kasvaneena, missä lasten hoito ja kotityöt on aina pyritty jakamaan mahdollisimman tasan, olen aina pitänyt itsestään selvänä, että myös oma kumppanini eläisi kanssani yhtä tasa-arvoisesti. Eivät kotityöt tai lasten kasvattaminen ole ”naisten töitä” vaan osa perheen ja pariskunnan yhteistä arkea. Onneksi olen löytänyt samoin ajattelevan puolison :)
Olikin mielenkiintoista kuulla, että lapsettomilla pariskunnilla kotityöt jakautuvat melko tasan, mutta naisen jäätyä äitiys/vanhempainvapaalle, kotityöt tekee pääsääntöisesti nainen, myös vapaiden päätyttyä, eikä tämä epäsuhta korjaudu vuosienkaan kuluessa. Sellaisissa perheissä, joissa isä jää edes joksikin aikaa kotiin hoitamaan lasta, tällaista epäsuhtaa ei niin selkeästi synny. Koska suurin osa perheriidoista käydään kotitöistä, olisikin ensiarvoisen tärkeää saada isät innostumaan ajatuksesta kotiin jäämisestä. Ehkä näin parisuhteet voisivat paremmin, parit eroaisivat vähemmän ja lapset olisivat onnellisempia, ehkä syntyisi jopa lisää lapsia – syntyisi oikea positiivisuuden ketju :)
Tässäpä pientä mietittävää, itse kullekin :)
By Crumpet
