What should you do if you receive an ugly/impractical/dull present? Should you just stick the gift in to some closet, from where you can retrieve it, when the gift giver comes for a visit? Or can you regift the gift to someone or take it into recycling, so that someone could actually use the item? What if attached with the gift are unpleasant memories of someone or some event? Are you forced to keep the gift anyway?
In this matter I’m very brutal. If I don’t like the gift, I’ll regift it. And I expect others to do the same with gifts I’ve given, if they don’t like them. That is why I mostly give gift certificates and so forth (not stuff), which are easy to regift also. Or then I’ll ask a direct request from the person receiving the gift. This way I will not filling anyone’s limited closet space with meaningless items, that one does not want to have there anyway.. The idea of a gift is to make someone happy, not to become a burden.
By Crumpet
---------
Mitä tehdä, jos saa ruman/epäkäytännöllisen/ikävän lahjan? Pitääkö lahja säilöä jonnekin kaappiin, josta se nostetaan esiin, kun kyseinen lahjanantaja saapuu kylään? Vai voiko lahjan antaa eteenpäin, viedä kierrätykseen tms., jolloin siitä voisi olla jollekin oikeasti hyötyä? Entä jos lahjaan liittyy ikäviä muistoja, jos se muistuttaa jostakin ikävästä ihmisestä tai tapahtumasta? Onko silloinkin pakko säilyttää lahja?
Itse olen asiassa tässä asiassa hyvin raaka. Jos lahja ei miellytä, annan sen eteenpäin. Näin oletan myös muiden tekevän antamieni lahjojen suhteen, jos ne eivät saajaa miellytä. Siksi pyrinkin antamaan esim. lahjakortteja tms. palveluita (en tavaroita), jotka nekin voi halutessaan antaa jollekin toiselle. Tai sitten kysyn lahjan saajalta suoran toiveen. Näin ei kenenkään rajallinen kaappitila täyty älyttömyyksistä, joita siellä ei oikeasti edes halua säilyttää… Lahjan ideahan on ilahduttaa vastaanottajaa, ei muodostua rasitteeksi.
By Crumpet
"He looked like the poet Shelley after a big night out with Lord Byron."
P.G.Wodehouse
tiistai 30. syyskuuta 2008
perjantai 26. syyskuuta 2008
Quote of the day
James "Jim" Hacker in Yes, Minister
(original quote by Chuck Colson, President Nixon’s aid )
By Bean & Crumpet
torstai 25. syyskuuta 2008
Opinionated opinions
There are two really tricky things when writing something online 1) how not to sound to others that you are bragging, when writing about yourself, the things you do, your possessions or your accomplishments and 2) how not to sound critical / judgemental / condescending, when writing about how you do certain things differently then others, how you see certain things differently then others or when you think differently about certain things then others.
Well, how to avoid these pitfalls? Perhaps the only way is to try to write very calmly and honestly, and not to get too excited or eager. If you maintain your calm and honest position, people will not find the things/opinions you write about so “in your face” and pushy. From my own experience the thing really irritates me is someone, who does not leave you time/room to express your point of view, but (is perhaps so pumpt up about his/her opinion/view that) keeps on pushing things aggressively towards his/her goal. That is a certain conversation stopper. Perhaps when you end up “talking” by yourself, you should reassess your strategy? ;)
By Crumpet
----------------
Nettikirjoittelussa on kaksi erittäin hankalaa asiaa 1) kuinka kirjoittaa itsestä, asioista joita tekee, asioista joita omistaa ja omista saavutuksista, ilman että se kuulostaa kerskailulta ja 2) kuinka kirjoittaa asioista, jotka tekee eri tavoin kuin joku toinen, jotka näkee eri tavoin kuin joku toinen ja joista ajattelee eri tavoin kuin joku toinen, kuulostamatta kriittiseltä /tuomitsevalta /alentuvalta.
Kuinka välttää nämä sudenkuopat? Ehkä ainut tapa on yrittää kirjoittaa erittäin rauhallisella ja rehellisellä tyylillä, ja pyrkiä olemaan innostumatta liikaa. Jos säilytät rauhallisen ja rehellisen näkökulmasi, toiset eivät koe kirjoittamiasi asioita / näkemyksiä niin osoittelevina tai tyrkyttävinä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on todella ärsyttävää, kun toinen osapuoli ei jätä sinulle tarpeeksi tilaa / aikaa ilmaista oma näkemyksesi (hän on ehkä niin kiihdyksissään omasta näkemyksestään / mielipiteestään), vaan vie väkisin keskustelua omaan suuntaansa. Tällainen käytös toimii kyllä mainiosti keskustelunpysäyttäjänä. Ehkä silloin, kun päädyt ”jutustelemaan” yksin, voisit harkita uudelleen tätä strategiaasi? ;)
By Crumpet
Well, how to avoid these pitfalls? Perhaps the only way is to try to write very calmly and honestly, and not to get too excited or eager. If you maintain your calm and honest position, people will not find the things/opinions you write about so “in your face” and pushy. From my own experience the thing really irritates me is someone, who does not leave you time/room to express your point of view, but (is perhaps so pumpt up about his/her opinion/view that) keeps on pushing things aggressively towards his/her goal. That is a certain conversation stopper. Perhaps when you end up “talking” by yourself, you should reassess your strategy? ;)
By Crumpet
----------------
Nettikirjoittelussa on kaksi erittäin hankalaa asiaa 1) kuinka kirjoittaa itsestä, asioista joita tekee, asioista joita omistaa ja omista saavutuksista, ilman että se kuulostaa kerskailulta ja 2) kuinka kirjoittaa asioista, jotka tekee eri tavoin kuin joku toinen, jotka näkee eri tavoin kuin joku toinen ja joista ajattelee eri tavoin kuin joku toinen, kuulostamatta kriittiseltä /tuomitsevalta /alentuvalta.
Kuinka välttää nämä sudenkuopat? Ehkä ainut tapa on yrittää kirjoittaa erittäin rauhallisella ja rehellisellä tyylillä, ja pyrkiä olemaan innostumatta liikaa. Jos säilytät rauhallisen ja rehellisen näkökulmasi, toiset eivät koe kirjoittamiasi asioita / näkemyksiä niin osoittelevina tai tyrkyttävinä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on todella ärsyttävää, kun toinen osapuoli ei jätä sinulle tarpeeksi tilaa / aikaa ilmaista oma näkemyksesi (hän on ehkä niin kiihdyksissään omasta näkemyksestään / mielipiteestään), vaan vie väkisin keskustelua omaan suuntaansa. Tällainen käytös toimii kyllä mainiosti keskustelunpysäyttäjänä. Ehkä silloin, kun päädyt ”jutustelemaan” yksin, voisit harkita uudelleen tätä strategiaasi? ;)
By Crumpet
Tunnisteet:
annoying,
Crumpet,
observations,
writing
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Bright and early
Underneath a new, black Citroën (borrowed).
Eläintarhanlahti is calm, reflecting on its surface the light blue of the cloudless sky.
Wonderwall is playing…and I sing along.
You there, me here, next to each other.
Shall we stay here forever?
--------------------
Aamuinen aurinko paistaa suoraan silmiin, siristelen.
Wonderwall is playing…and I sing along.
You there, me here, next to each other.
Shall we stay here forever?
--------------------
Aamuinen aurinko paistaa suoraan silmiin, siristelen.
Alla pörrää uusi, musta citikka (lainattu).
Eläintarhanlahti on peilityyni ja heijastaa pinnallaan pilvettömän taivaan vaalean sinen.
Wonderwall soi.. ja minä laulan mukana.
Sinä siinä, minä tässä, vierekkäin.
Ollaanko aina tässä vain?
By Crumpet
Wonderwall soi.. ja minä laulan mukana.
Sinä siinä, minä tässä, vierekkäin.
Ollaanko aina tässä vain?
By Crumpet
tiistai 23. syyskuuta 2008
Work and play
By Crumpet
-------------
Lounastauolla törmäsin kahteen entiseen työkaveriin, kahdelta eri työpaikalta. On aina kiva kerrata kuulumisia, vaikka ihan kadullakin. Oli erittäin mukava jutustella ja itse asiassa sain nauraa ihan kippurassa, kun kuuntelin ehkä hauskinta juttua ikinä aiheesta ”kuinka EI kannata lähestyä esimiestä palkkatoiveen kanssa pikkujouluissa, kun olet pukeutunut hitusen arveluttavasti ja olet hippelissä” :D
By Crumpet
torstai 18. syyskuuta 2008
Truth or lies
Of course there are certain things you probably should not talk about, like your sex life before your current partner. And by this mean every detail, so that you don’t make your partner ill at ease. But you can talk about things, even past sexual relationships, if you find a certain comfort level which both of you accept.
Then there are certain things you definitely should be open and honest about. I guess those are the things that help your partner to understand you and the place you are coming from.
To me, living a very secretive or separate life in a relationship spells trouble. But of course one should have room for private thoughts and feelings, private things, because everyone has them and has to have room for them. Still there are certain things I would never hide from Bean or he would never hide from me. Even if someone would ask us to do so…
By Crumpet
---------------
Oletko rehellinen ihmissuhteessasi? Pitäisikö aina olla, huolimatta aihealueesta? Mitä asioita salaat tai mistä valehtelet ja miksi?
On tiettyjä asioita, joista ei välttämättä kannata kumppanille puhua, kuten seksielämästä ennen nykyistä partneriasi. Ja tällä tarkoitan yksityiskohtien kertomista, etteivät kumppanin tunteet tule loukatuksi. Mutta lähes kaikesta pystyy keskustelemaan, jopa seksuaalihistorioista, kunhan keskustelussa löydetään molemmille sopiva avoimuuden aste.
Sitten on tietysti ne asiat, joista ehdottomasti kannattaa puhua avoimesti ja totuudenmukaisesti. Näihin asioihin kuuluvat ainakin ne seikat, jotka auttavat kumppaniasi ymmärtämään sinua ihmisenä, menneisyyttäsi ja taustaasi.
Kun ihmissuhteessa eletään salailevaa tai erillistä elämää, siitä seuraa useimmiten ongelmia. Silti jokaisella tulisi olla tilaa omiin yksityisiin mietteisiin, tunteisiin ja asioihin, sillä meillä kaikilla on niitä ja myös tarve niihin. On kuitenkin tiettyjä asioita, joita en koskaan salaisi Pavulta tai hän minulta. Vaikka joku pyytäisi niin tekemään..
By Crumpet
Tunnisteet:
couples,
Crumpet,
lies,
observations,
past,
people,
relationships,
truth
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
The real world
When you empty your living room and kitchen of all the stuff: tables, chairs, shelf units and so forth, you realize how much stuff you actually have. So it is a good idea to do some renovation from time to time :)
Sure, it will be a bit inconvenient for a little while, but so what? The big pay of comes in the end..
----------------
Kun tyhjentää olohuoneen ja keittiön kaikesta tavarasta: pöydistä, tuoleista, kaapistoista jne.tajuaa, miten paljon tavaraa oikeasti omistaakaan. Siksi onkin hyvä tehdä remonttia aina aika ajoin :)
Totta on, että elo on epämukavaa hetkisen, mutta mitä sitten? Lopussa kiitos seisoo..
By Bean & Crumpet
Sure, it will be a bit inconvenient for a little while, but so what? The big pay of comes in the end..
----------------
Kun tyhjentää olohuoneen ja keittiön kaikesta tavarasta: pöydistä, tuoleista, kaapistoista jne.tajuaa, miten paljon tavaraa oikeasti omistaakaan. Siksi onkin hyvä tehdä remonttia aina aika ajoin :)
Totta on, että elo on epämukavaa hetkisen, mutta mitä sitten? Lopussa kiitos seisoo..
By Bean & Crumpet
maanantai 15. syyskuuta 2008
Dancing and prancing
We definitely think that Coma is the best Italian restaurant in Helsinki we have tested so far. We highly recommend this establishment and remind you to make a reservation forehand if you want to eat these delicacies in a certain time :)
By Bean & Crumpet
---------
Coma on erittäin pieni ja intiimi italialais-välimerellinen ravintola Museokadulla, missä B&C on juhlistanut jo kahta merkkipäivää. Molemmilla käyntikerroilla B&C on ollut erittäin tyytyväinen – tässä ravintolassa ruoka, puitteet ja palvelu on huippuluokkaa. Silti ravintolan tunnelma on säilynyt kotoisana ja konstailemattomana.
Olemme ehdottomasti sitä mieltä, että Coma on tällä hetkellä paras testaamamme italialainen Helsingissä. Suosittelemme erittäin lämpimästi ja muistutamme, että pöytävaraus on ehdottomasti tehtävä, jos mielii päästä näiden herkkujen äärelle haluamanaan aikana :)
By Bean & Crumpet
Tunnisteet:
Bean,
Crumpet,
food,
relationships,
restaurant
perjantai 12. syyskuuta 2008
The Boys of Summer
And tonight it’s the Moonlight swim. The darkness of the night and the water gently caressing one’s skin is the perfect combination..
Let’s hope they’ll play The Boys of Summer..
By Crumpet
-------------
Kesä 2008 lähenee loppuaan – Uimastadion sulkee ovensa sunnuntaina. Olo on taas haikea, minne tämä kesä oikein karkasi? Onneksi on tullut oltua ulkona ja nautittua jokaisesta auringonsäteestä ja vesipisarastakin täysillä.. Kesä on silti kesä, satoi tai paistoi! :)
Tänään sitten Kuutamouinnille. Yön pimeys ja lempeästi ihoa hyväilevä vesi on täydellinen yhdistelmä..
Toivottavasti The Boys of Summer soi tänään..
By Crumpet
torstai 11. syyskuuta 2008
The beginning and the end
Life is constructed in similar fashion. Every decision, choice or action takes us to some direction. At the same time some possibilities vanish and some doors close. Sometimes the closing can be sad thing (like when encountering death or end of an relationship), but in the other hand they might be beginning of the new.
Now, as my birthday is getting nearer, I ponder about my own life and its world of possibilities. Even though certain doors for me have closed, I’ve been fortunate enough to have new doors open up to me, which have brought new happiness and joy and meaning in my life. Right now so many doors in my life remain open. Thankfully I’m in no hurry choosing between them.
By Crumpet
-------------
Draamantutkimuksessa on käytössä teoria nimeltä mahdollisuuksien maailma. Mahdollisuuksien maailma kuvastaa tapaa, jolla draama rakentuu: jokainen valittu tapa johdattaa tarinaa eteenpäin avaa tiettyjä näkymiä, mutta sulkee toisia pois.
Samoin rakentuu myös elämä. Jokainen päätös, valinta tai teko vie meitä johonkin suuntaan. Samalla jotkut mahdollisuudet katoavat ja tietyt ovet sulkeutuvat. Joskus ovien sulkeutuminen voi olla surullista (esim. kun kohtaamme kuolemaa tai eron), mutta toisaalta se voi olla uuden alku.
Näin syntymäpäivän lähestyessä mietin omaa elämääni ja sen mahdollisuuksien maailmaa. Vaikka tietyt ovet ovat kohdaltani sulkeutuneet, silti olen saanut olla avaamassa yhä uusia, jotka ovat tuoneet elämääni uutta onnea ja iloa, sisältöä. Juuri nyt niin monet ovet ovat elämässäni avoinna. Onneksi minulla ei ole kiire valita niiden väliltä.
By Crumpet
Tunnisteet:
ageing,
change,
Crumpet,
moments,
perspective
tiistai 9. syyskuuta 2008
To one art lover to another
Bean & Crumpet recently joined the Friends of Kiasma. Contemporary art is close to both our hearts, so it was a natural move for us. Also we have a certain member in our family, who is very enthusiastic about this area, so it is nice to share this field with him. We are looking forward to all the action associated with the Friends! :) By Crumpet
---------
B&C liittyivät tuossa jokin aika sitten Kiasman ystäviin. Olemme molemmat kiinnostuneita nykytaiteesta, joten liittyminen oli siksi luonnollinen valinta meille. Eräs perheemme jäsen on erittäin kiinnostunut tästä aihepiiristä, joten on mukava jakaa tämä kiinnostus hänen kanssaan. Odottelemmekin innolla kaikkea ystäviin liittyvää toimintaa! :)
By Crumpet
maanantai 8. syyskuuta 2008
Sowing the seeds
Last weekend we began making more detailed plans – we made a restaurant reservation and discussed in detail about the sights, museums and churches we want to see.
So much to do, not enough time…
By Crumpet
----
Pariisin matkamme on yllättävän lähellä. Lennot ja majoitus on varattu ja maksettukin – valitsimme pienen hotellin 1pr arrondissement’illa, lähellä Louvre-museota. Viimeksi kun vierailin Pariisissa (kahden viikon ajan) totesin tämän alueen erittäin käteväksi julkisen liikenteen, nähtävyyksien ja tietysti ruokailun kannalta :)
Viime viikonloppuna teimme jo yksityiskohtaisempia suunnitelmia – teimme pöytävarauksen erääseen ravintolaan ja jutustelimme, mitä nähtävyyksiä, museoita ja kirkkoja haluamme nähdä.
Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa..
By Crumpet
perjantai 5. syyskuuta 2008
To devour
It is interesting, how food separates and brings us together as humans. The culture, region or even family we are born in to, define what kind of food we are accustomed to eat or what we have learned to like. The food we eat creates an image of us: if my taste in food is very limited, it tells something about me as a person (or does it?).
We use food as status symbol, as something to separate us from others and perhaps a best example of this is the real caviar. The food we consume can also express our values: if we endorse Fair trade products or organic food, we are interested about the environmental effects of food production or the treatment of the workforce needed to produce the food.
On the other hand, food is a subject, which people lie a lot about. People say they eat less, or use more organic produce, than they actually do. Many say that they eat everything or that they love sushi or Nepalese food, when actually they always prefer eating steak with fries. But why is this? Perhaps it’s because we feel, that the food (or the amount) we really eat reveals our true colours (or at least we feel that way). Perhaps we would like to be more interesting or better as humans, than we actually are?
By Crumpet
--------
On mielenkiintoista, miten ruoka yhdistää ja erottaa meitä ihmisinä. Se, mihin kulttuuriin, mille alueelle tai jopa perheeseen olemme syntyneet, määrittää sitä, millaista ruokaa olemme tottuneet syömään tai mistä olemme oppineet pitämään. Myös se, millaista ruokaa syömme, luo meistä mielikuvaa ihmisinä: jos ruokamakuni on hyvin rajoittunut se kertoo minusta jotain (vai kertooko?).
Käytämme myös ruokaa statussymbolina, erottavana tekijänä muista, mistä mainio esimerkkinä on mm. aito kaviaari. Syömämme ruoka voi myös viestittää arvoistamme – jos suosimme Reilun kaupan tuotteita tai luomua, olemme kiinnostuneita syömämme ruuan ympäristövaikutuksista tai elintarvikkeiden tuottamiseen tarvittavan työvoiman kohtelusta.
Toisaalta ruoka on asia, josta valehdellaan paljon. Ihmiset sanovat syövänsä vähemmän, kuin oikeasti syövätkään tai väittävät käyttävänsä esim. luomutuotteita enemmän kuin oikeasti käyttävätkään. Monet väittävät olevansa kaikkiruokaisia tai sanovat nauttivansa esim. sushista tai vaikkapa nepalilaisesta ruuasta, vaikka todellisuudessa syövät aina mieluummin pihvin ranskalaisilla. Mutta miksi näin? Ehkä siksi, että se ruoka (tai määrä) jota oikeasti syömme kertoo (ainakin omasta mielestämme) meistä jotain todella paljastavaa. Ehkä haluaisimme olla kiinnostavampia tai parempia ihmisinä, kuin oikeasti olemmekaan.?
We use food as status symbol, as something to separate us from others and perhaps a best example of this is the real caviar. The food we consume can also express our values: if we endorse Fair trade products or organic food, we are interested about the environmental effects of food production or the treatment of the workforce needed to produce the food.
On the other hand, food is a subject, which people lie a lot about. People say they eat less, or use more organic produce, than they actually do. Many say that they eat everything or that they love sushi or Nepalese food, when actually they always prefer eating steak with fries. But why is this? Perhaps it’s because we feel, that the food (or the amount) we really eat reveals our true colours (or at least we feel that way). Perhaps we would like to be more interesting or better as humans, than we actually are?
By Crumpet
--------
On mielenkiintoista, miten ruoka yhdistää ja erottaa meitä ihmisinä. Se, mihin kulttuuriin, mille alueelle tai jopa perheeseen olemme syntyneet, määrittää sitä, millaista ruokaa olemme tottuneet syömään tai mistä olemme oppineet pitämään. Myös se, millaista ruokaa syömme, luo meistä mielikuvaa ihmisinä: jos ruokamakuni on hyvin rajoittunut se kertoo minusta jotain (vai kertooko?).
Käytämme myös ruokaa statussymbolina, erottavana tekijänä muista, mistä mainio esimerkkinä on mm. aito kaviaari. Syömämme ruoka voi myös viestittää arvoistamme – jos suosimme Reilun kaupan tuotteita tai luomua, olemme kiinnostuneita syömämme ruuan ympäristövaikutuksista tai elintarvikkeiden tuottamiseen tarvittavan työvoiman kohtelusta.
Toisaalta ruoka on asia, josta valehdellaan paljon. Ihmiset sanovat syövänsä vähemmän, kuin oikeasti syövätkään tai väittävät käyttävänsä esim. luomutuotteita enemmän kuin oikeasti käyttävätkään. Monet väittävät olevansa kaikkiruokaisia tai sanovat nauttivansa esim. sushista tai vaikkapa nepalilaisesta ruuasta, vaikka todellisuudessa syövät aina mieluummin pihvin ranskalaisilla. Mutta miksi näin? Ehkä siksi, että se ruoka (tai määrä) jota oikeasti syömme kertoo (ainakin omasta mielestämme) meistä jotain todella paljastavaa. Ehkä haluaisimme olla kiinnostavampia tai parempia ihmisinä, kuin oikeasti olemmekaan.?
By Crumpet
tiistai 2. syyskuuta 2008
Shall we make a commitment to each other?
Often financial matters tie couples together at least as tightly as legal wows. Shared property and acquisitions tell something about couples desire to make a commitment to each other. If the relationship ends, joint property is often more difficult to settle then even a divorce, which only takes a few filled forms.
That is why taking on a joint Bonus-card might seem a huge commitment to ones partner. Let alone opening a joint bank account. But then again a joint account makes many everyday arrangements easier, or for example make it easy to give a small something to a couple who likes travelling like us :) I believe certain people in the Eastern Helsinki will sigh in relief, because we have made their lives a little easier :)
By Crumpet
---------
Usein taloudelliset seikat sitovat pariskuntia toisiinsa vähintään yhtä tiukasti, kuin lakisääteiset valat. Yhteinen omaisuus ja hankinnat kertovat jotakin parin halusta sitoutua toiseen. Jos pariskunta päätyy eroon, onkin yhteinen omaisuus yleensä hankalampi asia selvittää, kuin vaikkapa varsinainen avioero muutamine lomakkeiden täyttöineen.
Yhteinen Bonus-kortti saattaakin siksi tuntua hurjalta sitoumukselta toiseen ihmiseen. Saati sitten, että avaa kumppanin kanssa yhteisen tilin. Kuitenkin esim. yhteinen tili helpottaa monia arjen järjestelyjä tai vaikkapa tällaisen matkustavaisen parin muistamista merkkipäivinä :) Tietyt tahot eteläisessä Helsingissä huokaisevat helpotuksesta, kun meistä lahjakrantuista pääsee nyt näin helpolla.. :)
By Crumpet
That is why taking on a joint Bonus-card might seem a huge commitment to ones partner. Let alone opening a joint bank account. But then again a joint account makes many everyday arrangements easier, or for example make it easy to give a small something to a couple who likes travelling like us :) I believe certain people in the Eastern Helsinki will sigh in relief, because we have made their lives a little easier :)
By Crumpet
---------
Usein taloudelliset seikat sitovat pariskuntia toisiinsa vähintään yhtä tiukasti, kuin lakisääteiset valat. Yhteinen omaisuus ja hankinnat kertovat jotakin parin halusta sitoutua toiseen. Jos pariskunta päätyy eroon, onkin yhteinen omaisuus yleensä hankalampi asia selvittää, kuin vaikkapa varsinainen avioero muutamine lomakkeiden täyttöineen.
Yhteinen Bonus-kortti saattaakin siksi tuntua hurjalta sitoumukselta toiseen ihmiseen. Saati sitten, että avaa kumppanin kanssa yhteisen tilin. Kuitenkin esim. yhteinen tili helpottaa monia arjen järjestelyjä tai vaikkapa tällaisen matkustavaisen parin muistamista merkkipäivinä :) Tietyt tahot eteläisessä Helsingissä huokaisevat helpotuksesta, kun meistä lahjakrantuista pääsee nyt näin helpolla.. :)
By Crumpet
Tunnisteet:
commitment,
Crumpet,
money,
relationships
maanantai 1. syyskuuta 2008
Wexing: to annoy, as with petty importunities; bother
Getting our home “done” has been quite wexing: the previous tenant had dogs and the dog hair kept appearing, even after vigorous cleaning. On top of that there was an added bonus – all (!) the surfaces were covered in dog blood three feet from the floor up and they had to be cleaned. It seem that a moving animal menstruates all over everything:)
Luckily our new animal guest Esko-the-Bunny is a very clean chap. The only thing he spreads around are a few occasional dry droppings, and those only appear when he has so much fun, that he goes loopy…
By Crumpet
-------------
Viikonloppuna pesin parvekkeemme lattiasta kattoon (parvekkeemme on siivottava todella tiheään, koska kadun toisella puolella rakennetaan uutta asuinaluetta). Samalla tuumin, kuinka kivaa on, että kohta teemme viimeisen osan kotimme remontista, eli maalaamme olohuoneen ja keittiön. Muut huoneet remontoimme jo viime vuonna (Papu toimi/toimii värinvalitsijana:)).
Kotimme kuntoon saamisessa onkin riittänyt urakkaa: edellisen asukkaan koiran karvoja kun pöllysi pitkään lattialistojen yms. takaa, erittäin tehokkaasta siivouksesta huolimatta. Kaiken muun päälle oli vielä lisäbonus – kaikki pinnat asunnossa oli pestävä metrin korkeudelle lattiasta ylöspäin, sillä kaikkialla (!) oli koiran verta.. Liikkuvan eläimen menstruointi kun ilmeisesti roiskuu minne sattuu :)
Onneksi meitä aika ajoin ilahduttamaan saapuva eläinvieraamme Esko-pupu on erittäin siisti kaveri. Hänestä kun ei roisku muuta kuin jokunen hassu kuiva papana ja niitäkin vain silloin, kun hauskaa on niin, että mennään ihan pöhköksi..
By Crumpet