He would supply them with his waist measurements

Arthur: "Ah, dinner Italiano! Whumbaa! Aren't you having anything, sweetheart?"

Carrie: "No, I'm on a diet."

Arthur: "Ah, you kids with your dieting and your health. In my day, we dropped dead of a massive coronary in our mid-fifties and we liked it!"

In King of Queens

By Bean & Crumpet

A few days off

In the swimming hall, which had opened again after a summer break. An old lady talks to an equally old man.

Woman says later to her lady friend: “It’s always so nice to see these old ones, who come here regularly. You know then, that they have survived.”

--------

Uimahallissa, sen auettua taas kesätauon jälkeen. Vanha nainen keskustelee vanhan miehen kanssa.

Nainen sanoo myöhemmin naisystävälleen: "Se on aina niin kiva nähdä näitä vanhoja, jotka käyvät täällä vakituisesti. Tietää, että ne ovat selvinneet tauon yli."

By Bean & Crumpet

And then we got talking and something

Two men, alcoholics, in their forties.  Acquaintances.

Man 1: "You can come over, if you want to. I have food in the fridge: there's milk and bread. But my streo is a piece of crap - I only have the radio. There's also the tv, you can stare at it, but I won't watch that shit! But I warn you: one wrong movement and I'll hit a nail into your head!

Man 2 (slightly amused): "I'll come over, if you don't kill me."

----

Kaksi alkoholisoitunutta, noin nelissäkymmenissä olevaa miestä. Ovat tuttuja entuudestaan.

Mies 1: "Sä voit kyllä tulla mun luo kylään, jos sä haluat. Mulla on ruokaa jääkaapissa: on maitoa ja leipää. Mutta mulla on ihan surkeet ne sterolaitteetteet - on vaan se radio. On mulla kyllä kans se televisio, sä voit tuijottaa sitä, mutta mä en sitä paskaa kato! Mutta mä varotan sua: yksikin väärä liike, niin mä lyön naulan sulle päähän!

Mies 2 (hieman huvittuneena): "Voin mä tulla, jos et sä tapa mua."

By Bean & Crumpet

This was no time for side issues

We visited the most famous necropoli of Paris, Père Lachaise, on a crispy autumn day..

-----

Vierailimme Pariisin kuuluisimmalla nekropolilla, Père-Lachaisella, kirpeänä syyspäivänä..

By Bean & Crumpet

A uniformed gentleman with a large key and a young man in a form-fitting navy blue suit emerged

From the reality of the aging women..

Woman 1: "They say there is a shortage of men.."

Woman 2: "So they say.."

Woman 1: "I have accompanied seven men to their graves in six years.."

Woman 2: "You didn't poison them, surely..?"

--------

Ikääntyvien naisten todellisuudesta..

Nainen 1: "Ne sanoo, että miehistä on pula.."

Nainen 2: "Niinhän ne sanoo.."

Nainen 1: "Mäkin olen saattanut hautaan seitsemän miestä kuudessa vuodessa.."

Nainen 2: "Et kai sä vaan myrkyttänyt niitä?"

By Crumpet

The earth here has been recently disturbed

The death of our little animal friend Esko-the-Bunny touched us, even tough we were just his foster carers. A little bit of comfort comes from the knowledge that Esko left doing the very things he loved the most - having just eaten and jumping around in his home - and at the last moment the most important person was on his side, stroking him gently. 

----

Pienen eläinystävämme Esko-pupun kuolema kosketti myös meitä sijaishoitajia.  Lohtua suruun tuo ajatus siitä, että Esko lähti tehden sitä, mistä oli aina pitänyt eniten - juuri syötyään ja kotilattialla pylkkien - ja viimeisillä hetkillä oli paras silittäjä vierellä.

By Bean & Crumpet

Three minutes later

 

When a person is alive, they are remembered on their special occasions by cards.

But the biggest cards person gets after they're dead, ia when they are not there to appreciate it..

By Crumpet

--------

Ihmisen eläessä häntä muistetaan merkkipäivinä kortein.

Mutta isoimmalla kortilla ihmistä muistetaan vasta hänen kuoltuaan, kun hän ei ole enää paikalla arvostamassa sitä..

By Crumpet

I wouldn't say this to anyone except you

"In life you have to sees the moment, Lovejoy. Death doesn't wait for the timid."

Mabel Horsham in Lovejoy

By Crumpet

Sometimes not so bright

"Seventy-seven, isn't that amazing. Old people are wonderful when they have so much life, aren´t they? Gives us all hope, doesn't it? My mother on the other hand is a little bit of a trial, really. You know, it's alright when they have the life force, but mother, well, she's got more of a death force, really. She's a worrier. She has these, well, morbid fears they are, really. Vans is one. Rats, doorknobs, birds, heights, open spaces, confined spaces. It's very diffucult getting the space right for, really. Footballs, bicycles, cows. And she is always on about men following her. I don't know what she thinks they are going to do to her. Vomit on her, Basil says. And death. She's frightened of death. I told her there is nothing she can do about it, on about it the full time, she is. I mean, nature can only take its course. Only thing you can hope for is that won't be long, drawn out and painful. But she can't accept that."

Cybil in Fawlty Towers

By Bean & Crumpet

Last autumn

Last autumn I saw a person die.

I was alone at home (Bean was on a trip with the lads) and I happened to look out the window, into an apartment complex next to ours. Few of the aparments had their curtains open. At first glance I thought that someone was having a budo-practice of some sort, because one of the apartments was crowded with people in white clothing (I'm not the brightest bulb on the tree, as you can see). When I looked again more closely, I realized that those people were paramedics performing CPR to someone on the floor of the apartment. There were drips going into this person and all kinds of medical equipment scattered aroud.

I just stood there. Seconds felt like eternity. Then I looked to the window next to commotion. There was someone there. It was someone, in that same exact apartment, looking helplessly to the situation. It was obvious that this person had been ordered to move out of the way, so that the paramedics could do they job.

Our eyes met. I will never forget that look. We both felt so helpless. I felt horrible, I had accidently intruded their privacy. I left the window and never came back to it, just sat there, on the couch, shocked and terrified for the people next door. Even though the hole encounter had lasted perhaps only a minute, it moved the very core of my being. I called Bean, to hear his voice, to tell him I loved him.

Next morning, when I left for work, the flag of the apartment complex was in half-staff.

By Crumpet
---------------
Viime syksynä näin ihmisen kuolevan.

Olin yksin kotona (Papu oli matkoilla poikien kanssa), kun satuin katsomaan ikkunasta kohti viereistä asuinrakennusta. Muutamissa asunnoissa verhot olivat avoinna. Pikaisen silmäyksen perusteella ajattelin, että yhdessä asunnossa oli meneillään jonkintyyppiset budo-harjoitukset, sillä asunto oli täynnä ihmisiä valkoisissa asuissa (en ole kamalan välkky, kuten näkyy). Kun katsoin tarkemmin, huomasin, että valkoasuiset olivat ensiapuhenkilökuntaa, jotka elvyttivät jotakuta asunnon lattialla makaavaa. Huoneistossa oli tippapulloja ja muuta lääketieteellistä kalustoa joka puolella.

Jähmetyin paikoilleni. Sekunnit tuntuivat iäisyydeltä. Sitten satuin katsomaan viereiseen ikkunaan. Siellä oli joku, joka oli itse asiassa samaisessa huoneistossa, missä elvytysyritykset olivat meneillään. Hän katseli tilannetta avuttomana. Oli ilmeistä, että tämä henkilö oli komennettu pois avustavien henkilöiden tieltä.

Katseemme kohtasivat. En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä. Me molemmat tunsimme olomme niin avuttomiksi. Tunsin oloni kamalaksi, sillä olin vahingossa todistanut erittäin yksityistä tilannetta. Poistuin ikkunasta, enkä palannut sinne, istuin vain sohvalla shokissa ja pahoilla mielin naapuritalon ihmisten puolesta. Vaikka koko tilanne oli kestänyt vain noin minuutin, oli se järkyttänyt minua sieluni sopukoita myöten. Soitin Pavulle, kuullakseni hänen äänensä ja kertoakseni, että rakastan häntä.

Seuraavana aamuna, kun lähdin töihin, oli tuon asuintalon lippu puolitangossa.

By Crumpet