White and shaken, like a dry martini

Three little observations of Vienna:

1) The Viennese sense of style seemed to be lacking something – mainly the style (and they say Finnish have no dress sense:))
2) People don’t jaywalk, but instead wait for the green light very punctually (first to notice this was Bean – and of course the best travel guide (series) explained this – the Viennese think it’s irresponsible and stupid to jaywalk)
3) In the subway dogs have to have a muzzle and they have to be kept in a leash (this would be real improvement in Helsinki too, considering those who are afraid of dogs, I second this!)

By Crumpet
-----------

Kolme pientä huomiota Wienistä:

1) Wieniläisten pukeutumistyyli ei varsinaisesti hivele silmää (ja suomalaisten väitetään pukeutuvan huonosti :))
2) Ihmiset eivät kävele päin punaisia, vaan odottavat säntillisesti (Papu huomasi tämän ensin – ja tietysti paras matkakirja(sarja) paljasti, että wieniläiset pitävät punaisia päin kävelijöitä edesvastuuttomina ja typerinä)
3) Metrossa koirilla on oltava kuonokoppa ja ne on pidettävä hihnassa (tästä olisi varmaan Helsingissäkin apua koiria pelkääville, kannatetaan!)

By Crumpet

Last autumn

Last autumn I saw a person die.

I was alone at home (Bean was on a trip with the lads) and I happened to look out the window, into an apartment complex next to ours. Few of the aparments had their curtains open. At first glance I thought that someone was having a budo-practice of some sort, because one of the apartments was crowded with people in white clothing (I'm not the brightest bulb on the tree, as you can see). When I looked again more closely, I realized that those people were paramedics performing CPR to someone on the floor of the apartment. There were drips going into this person and all kinds of medical equipment scattered aroud.

I just stood there. Seconds felt like eternity. Then I looked to the window next to commotion. There was someone there. It was someone, in that same exact apartment, looking helplessly to the situation. It was obvious that this person had been ordered to move out of the way, so that the paramedics could do they job.

Our eyes met. I will never forget that look. We both felt so helpless. I felt horrible, I had accidently intruded their privacy. I left the window and never came back to it, just sat there, on the couch, shocked and terrified for the people next door. Even though the hole encounter had lasted perhaps only a minute, it moved the very core of my being. I called Bean, to hear his voice, to tell him I loved him.

Next morning, when I left for work, the flag of the apartment complex was in half-staff.

By Crumpet
---------------
Viime syksynä näin ihmisen kuolevan.

Olin yksin kotona (Papu oli matkoilla poikien kanssa), kun satuin katsomaan ikkunasta kohti viereistä asuinrakennusta. Muutamissa asunnoissa verhot olivat avoinna. Pikaisen silmäyksen perusteella ajattelin, että yhdessä asunnossa oli meneillään jonkintyyppiset budo-harjoitukset, sillä asunto oli täynnä ihmisiä valkoisissa asuissa (en ole kamalan välkky, kuten näkyy). Kun katsoin tarkemmin, huomasin, että valkoasuiset olivat ensiapuhenkilökuntaa, jotka elvyttivät jotakuta asunnon lattialla makaavaa. Huoneistossa oli tippapulloja ja muuta lääketieteellistä kalustoa joka puolella.

Jähmetyin paikoilleni. Sekunnit tuntuivat iäisyydeltä. Sitten satuin katsomaan viereiseen ikkunaan. Siellä oli joku, joka oli itse asiassa samaisessa huoneistossa, missä elvytysyritykset olivat meneillään. Hän katseli tilannetta avuttomana. Oli ilmeistä, että tämä henkilö oli komennettu pois avustavien henkilöiden tieltä.

Katseemme kohtasivat. En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä. Me molemmat tunsimme olomme niin avuttomiksi. Tunsin oloni kamalaksi, sillä olin vahingossa todistanut erittäin yksityistä tilannetta. Poistuin ikkunasta, enkä palannut sinne, istuin vain sohvalla shokissa ja pahoilla mielin naapuritalon ihmisten puolesta. Vaikka koko tilanne oli kestänyt vain noin minuutin, oli se järkyttänyt minua sieluni sopukoita myöten. Soitin Pavulle, kuullakseni hänen äänensä ja kertoakseni, että rakastan häntä.

Seuraavana aamuna, kun lähdin töihin, oli tuon asuintalon lippu puolitangossa.

By Crumpet

I'll say!

One might say, that life is pretty sweet, when the most annoying thing in ones life is the fact, that one has to dig deep in to ones purse (into all that junk:)) to find that magnetic thingy that opens the door to ones workplace (and all this just because the regular receptionist is on a summer vacation). :)

And why shouldn’t things be wonderful – Bean & Crumpet bought (finally:)) tickets to this autumns vacation: to Paris, city of love..

By Crumpet
-------------
Elämässä on kaikki melkoisen hyvin, jos päivän suurin ärsytyksen aihe on se, että joudut kaivelemaan käsilaukusta (kaiken roippeen keskeltä :)) sitä magneettista lätkää, joka avaa työpaikan oven (ja tämä siksi, koska vakituinen vahtimestari, joka aina avaa oven, on kesälomalla). :)

Ja mikseivät asiat olisi hyvin, kun eilen B&C sai (vihdoin ja viimein:)) ostettua liput syksyn matkalle, kaikkien rakastavaisten Pariisiin..

By Crumpet

I happen to like New York..

Bean & Crumpet decided yesterday, that instead of going to Rome (again) next spring, to choose New York instead! :)

By the words of Cole Porter (this song marvellously opens Woody Allen's Broadway Danny Rose) - here we come!

I HAPPEN TO LIKE NEW YORK

I happen to like New York, I happen to like this town.

I like the city air, I like to drink of it,

The more I know New York the more I think of it.

I like the sight and the sound and even the stink of it.

I happen to like New York.

I like to go to Battery Park and watch those liners booming in.

I often ask myself, why should it be that they come so far across the sea.

I suppose it's because they all agree with me. They happen to like New York.

Last Sunday afternoon I took a trip to Hackensack,

But after I gave Hackensack the once over, I took the next train back.

I happen to like New York. I happen to love this burg.

And when I have to give the world a last farewell,

And the undertaker starts to ring my funeral bell,

I don't want to go to heaven, don't want to go to hell.

I happen to like New York. I happen to like New York.

By Crumpet

-------------

B&C päätti eilen, että suunnitellun Rooman (uusinta)matkan sijaan lähdemmekin New Yorkiin! :)

Cole Porterin sanoin (tämä laulu muuten avaa upeasti Woody Allenin elokuvan Broadway Danny Rose) - täältä tullaan!

By Crumpet

The N-word

It all began when Rev. Jesse Jackson used the N-word during an interview about Barack Obama.

Then it escaladed in to this on the View:

To me it’s obvious – I concur with Whoopi Goldberg.

What do you think?

By Crumpet

----------------

Kaikki alkoi pastori Jesse Jacksonin Barack Obamaa koskevasta haastattelusta, jossa hän käytti N-sanaa.

Sitten keskustelu ajautui tähän kiistaan View-ohjelmassa:

Itselleni asia on selvä – yhdyn Whoopi Goldbergin kantaan asiasta.

Mitä mieltä sinä olet?

By Crumpet

Out with the old, in with the new

Emptying ones closets of old clothes, useless papers, unnecessary dishes and all the other junk is very gratifying. It is nice to know, that the limited closet space one has is filled only with necessary things.. And of course everything recyclable is recycled. Also this is a nice way for one to get rid off the “burdens” of the past.

On the other hand it is fun to acquire new/old and decorate our home, ponder about solutions that reflect the personalities and interest of both of us (often women tend to decorate homes by themselves and usually that is what the home looks like – a woman’s home:)). It is nice to purchase things for US, which in their part bind us more tightly together and to our joint project, our family. Belongings that we have in our home tell a tale of our relationship, our journey together. Our home is our nest, which reflects us and that is where we feel most comfortable.

By Crumpet
-----
Kaappien tyhjentäminen vanhoista vaatteista, hyödyttömistä papereista, tarpeettomista astioista ja kaikenmaailman romusta on erittäin tyydyttävää. On mukava tietää, että rajallinen kaappitila on varattu vain tarpeellista varten.. Ja että tietysti kaikki käyttökelpoinen menee kierrätykseen. On myös ihanaa päästä tällä tavoin menneisyyden ”painolasteista” eroon.

Toisaalta on ihana hankkia uutta/vanhaa ja sisustaa yhteistä kotia yhdessä, miettiä mitkä ratkaisut kuvastaisivat molempien persoonia sekä kiinnostuksen kohteita (naiset kun usein tuppaavat sisustamaan kodin itsekseen, jolloin se usein näyttää juuri siltä, naisen kodilta:)). On ihanaa hankkia yhteisiä tavaroita, jotka omalta osaltaan sitovat meitä yhä tiukemmin yhteen sekä yhteiseen projektiimme, omaan perheeseemme. Tavarat, joita kodissamme on, kertovat meidän suhteestamme, yhteisestä matkastamme. Meidän kotimme on oma pesämme, joka kuvastaa meitä ja jossa meillä on hyvä olla.

By Crumpet

Addicted? :)

These are some of the interesting & funny & amusing television-series Bean & Crumpet have watched this year:

Yes, Prime Minister (this civil servant jargon runs ever so true:), added with verbal fireworks)
Midsomer Murders (charming John Nettles solves macabre murders in picturesque small villages of Midsomer)
The Thin Blue Line (script by Ben Elton (Blackadder) with loads of verbal puns)
Auf Wiedersehen, Pet (lads in Germany, picture painted with a big heart and a brush)
Only Fools and Horses (description on how "the other half" (the poor one:) lives)
Bergerac (John Nettles enchants as a detective in the Jersey Island, in the title waves between France and Great Britain)
The Vicar of Dibley (Richard Curtis amuses with an eccentric small village and it's female priest)
Agatha Christie: Poirot (the perfectionist Poirot solves mysteries in classy period piece)
Wire in the Blood (brutal violence and mind boggling psychology)
A Touch of Frost (realistic police work á la David Jason)
Monty Python's Flying Circus (university intellectuals on the go)

By Bean & Crumpet
------------
Tässä muutamia kiinnostavia & hauskoja & viihdyttäviä televisiosarjoja, joita Bean & Crumpet ovat katselleet tänä vuonna:

Yes, Prime Minister - Kyllä, herra pääministeri (ah niin tutulta kuulostavaa virkamiesjargonia:), lisänä verbaali-ilottelua)
Midsomer Murders - Midsomerin murhat (charmantti John Nettles ratkoo makaabereja murhia pittoreskeissa Midsomerin pikkukylissä)
The Thin Blue Line (Ben Eltonin (mm. Blackadder) käsikirjoittamaa verbaalista tykitystä)
Auf Wiedersehen, Pet – Näkemiin vaan, muru (miehistä menoa Saksassa, isolla sydämellä & pensselillä)
Only Fools and Horses (mielenkiintoinen kuvaus Iso-Britannian "toisesta puolikkaasta", siitä köyhästä siis:))
Bergerac (John Nettles hurmaa poliisina Jersey'n saarella, Ranskan ja Iso-Britannian aallokossa)
The Vicar of Dibley (Richard Curtis hauskuttaa eksentrisellä pikkukylällään ja sen naispapilla)
Agatha Christie: Poirot – Poirot (täydellisyyteen pyrkivä Poirot ratkoo mysteerejä tyylikkäässä epookkisarjassa)
Wire in the blood - Murha mielessä (raakaa väkivaltaa ja mieltä myllertävää psykologiaa)
A Touch of Frost – Komisario Frost (realismia poliisityöhön, á la David Jason)
Monty Python's Flying Circus – Monty Pythonin lentävä sirkus (yliopistoälyköt vauhdissa)

By Bean & Crumpet

A breath of fresh air

When the sun is shining outside and you are stuck behind your desk, working, what do you do? Answer: you take lunch picnic in to the park, in the middle of the day, to enjoy the sun and best company there is..

I love you Bean. Thank you for today :)
-------
Kun ulkona paistaa aurinko ja olet jumissa töissä raatamassa, mitä teet? Vastaus: menet kesken työpäivää lounaspiknikille puistoon, nauttimaan auringosta ja parhaimmasta seurasta..

Rakastan sinua, Papuseni. Kiitos tästä päivästä :)

By Crumpet

And the wind blows

I was walking outside on my lunch break, when suddenly a woman in front of me broke wind, really loud :) She did without shame, just there, in the middle of the street. Of course I found the situation extremely funny.

In stories humans and their bodily functions are an endless source of amusement and humour. Someone breaks wind in the most inappropriate situation or creative solutions are needed in search of the facilities and so forth. But still, deep down, many are ashamed of these necessary functions. In the toilets women line insides of the toilets to prevent others to hear, what goes on behind the closed doors. There are couples that regard women’s periods a taboo, which is not addressed, at least not with its real name. But in a way one can understand the need for discretion – which of us would want to announce that they have food poisoning? :)

Still, in a relationship one has to come to terms with these functions. Perhaps, when couples take their wows to each other, they should ask: will you still love me when I drool on you in my sleep, when I stink, lay sick on the bathroom floor, look miserable, emanate air from every orifice, am human? If one can answer profound yes to all of these questions, it is pretty definite, that the relationship can survive many difficult moments yet to come..
------------
Kävelin lounastunnilla ulkosalla ja yhtäkkiä edelläni oleva nainen päästi mojovan paukun :) Aivan häpeilemättä siinä, keskellä katua, töräytti. Ja minua tietysti nauratti tilanne.

Ihmisen ruumiintoiminnot ovat tarinoissa yleensä hauskoja, loputon huumorin lähde. Joltakulta pääsee paukku väärässä tilanteessa tai kamala vessahätä pakottaa luoviin ratkaisuihin jne. Silti pohjimmiltaan monet häpeävät näitä pakollisia toimintoja. Vessoissa naiset vuoraavat pöntöt paperilla, jotta muut eivät kuulisi, mitä suljetun oven takana tapahtuu. On pariskuntia, joissa naisen kuukautiset ovat tabu, josta ei voi puhua, ainakaan oikealla nimellä. Mutta toisaalta tietyn häveliäisyyden ymmärtää - kuka nyt haluisi kuuluttaa muille esim. omaa turistivatsatautiaan? :)

Parisuhteessa on silti yleensä tultava sinuiksi näiden asioiden kanssa. Ehkä parisuhdevalaan pitäisikin liittää lisäys: rakastatko minua, kun kuolaan unissani päällesi, haisen pahalta, olen kipeänä vessan lattialla, näytän surkealta, päästän ilmaa jokaisesta aukosta, olen inhimillinen? Kun näihin kysymyksiin vastaa kyllä, sydämensä pohjasta, on melko varmaa, että suhde selviää monista vaikeistakin hetkistä…

By Crumpet

Quote of the day

"Not only is there no God, but try getting a plumber on weekends."

Woody Allen

           ------------

"Jumalaa ei ole olemassa ja koetapa saada putkimiestä viikoloppuna."


Woody Allen
(vapaa käännös kirjoittajan)

By Crumpet

Driving Ms. Crumpet

B&C has had the privilege of having a loaned car on their disposal for couple of weeks now. Even though having a car is fun & easy and therefore scaringly addictive, has B&C decided firmly against buying a car. These are some of reasons why not:

1) Not buying a car is a major ecological decision. Owning a private car is a burden to environment in many different ways. Some examples are: construction and maintenance of roads, exhaust fumes and small particle emissions, noise polution caused by cars, maintaining the global fuel supply chain, chemicals used in cars battery cells, construction of cars, transporting the car from manufacturer to plant and recycling the car (not all parts can be reused), etc.
2) Owning a car is very expensive compared to relatively cheap public transportation in Helsinki
3) If you own a car you hardly get any everyday exercise unless you have a very physical job
4) It´s quite stupid to own a car in centrum of Helsinki, because public transport is very well organized :)
5) You miss lots of details while driving around (all the natures small things, people fuzzing around)

Of course without a car you have accidents like Bean and Crumpet: whilst returning from grocery store they were caught by rain storm which caused the groceries to fall on the street because they were packed in paper bags. We´ve had many good times reminising that accident, so it wasn´t life changing event which would cause us to buy an automobile.
---------
B& C:llä on ollut laina-auto käytössään kohta parin viikon ajan. Vaikka autoilu onkin mukavaa & helppoa ja siksi pelottavan addiktoivaa, ovat B&C vakaasti päättänyt olla hankkimatta autoa. Syynä tähän ovat ainakin seuraavat:

1) Auton ostamatta jättäminen on merkittävä ympäristöteko. Yksityisautoilu kuormittaa ympäristö monin eri tavoin, näistä esimerkkejä ovat mm. teiden rakennus- ja ylläpitotyöt, pakokaasujen päästöt ja renkaiden aiheuttamat pienhiukkaspäästöt, autoilun aiheuttama melusaaste, polttoaineen kuljettaminen ympäri maapalloa, autossa tarvittavien akkujen ympäristökuormitus, auton materiaalien aiheuttama ympäristökuormitus, auton kuljetus valmistuspaikalta asiakkaalle ja tietysti auton loppuhävittäminen, jossa yhä edelleen vain osa materiaalista päätyy kierrätykseen, jne. jne. jne.
2) Auton omistaminen on erittäin kallista, verrattuna suhteellisen edulliseen julkiseen liikenteeseen Helsingissä.
3) Jos autoilet, hyötyliikuntaa ei tule harrastettua oikeastaan ollenkaan ellet työskentele erittäin fyysisessä työssä
4) Se nyt vaan on typerää omistaa auto Helsingin kantakaupungissa, jossa julkinen liikenne on niin hyvin järjestettyä :)
5) Autoillessa jää näkemättä niin moni asia, jonka kävellessä ehtisi havaita (kaikki luonnon hienot detaljit, ympäriinsä hyörivät ihmiset jne.).

Tietysti on niin, että ilman yksityisautoa voi käydä kuten Beanille ja Crumpetille: kaupasta palatessa vesi/räntäsade yllätti ja paperikassit täynnä uuden vuoden kokkailuihin tarkoitettuja ostoksia levisivät (konkreettisesti) pitkin teitä, vähän ennen kotiovea;) Mutta siitäkin kommelluksesta selvittiin ja jutulle on naurettu monet kerrat :D Joten eipä sekään ollut niin vakavaa, että päätös olla ostamatta autoa muuttuisi..

By Bean & Crumpet

To Pet Or Not To Pet?

Owning a pet has different meanings to different people. A lonely person finds company in a pet, someone to talk to and cuddle. Some want a pet to keep them company in their exercises. Others want a care free pet, which is pleasing to the eye. Some see pets from practical perspective – they kill vermin or assist on hunts or guard property or people. Then there are people who see pets as a business: regardless of the species animals are “manufactured” to be sold, still unfortunately often. Some want a pet that can be presented in animal shows, to most of the owners it’s very important that their pet is successful. Others want a pet for practising on a live creature, before having children.

The thing common to all pet owners is that they all want something from the animal, even if that something is the mere fact that the animal exists, that one can observe it.. In the end, pets are always for the people, for their needs. Only a wild animal fulfils animal’s true purpose – it is there just to exist.

Despite everything it’s still a joy to pet the visiting star, Esko the Bunny, and enjoy his presence..
-------
Lemmikin omistamisella on eri merkityksiä eri ihmisille. Yksinäinen ihminen saa lemmikistä seuraa, jonkun, jolle jutella ja jota pitää hyvänä. Toiset haluavat lemmikistä seuraa liikuntatuokioihin. Jotkut haluavat lemmikin, josta on vähän vaivaa, mutta joka on esteettinen elämys. Toisille lemmikki on myös hyötyeläin, joka hävittää tuholaiset tai toimii apuna metsästyksessä tai omaisuuden/ihmisten vahtina. On ihmisiä, joille lemmikit ovat bisnes: eläinlajista riippumatta eläimiä ”tehtaillaan” myyntiin edelleen valitettavan usein. Jotkut puolestaan haluavat lemmikin, jota käyttää eläinnäyttelyissä, useimmille heistä eläimen menestyminen on erittäin tärkeää. Toiset ottavat lemmikin ”harjoitellakseen” elävästä olennosta huolehtimista, ennen lapsen hankintaa.

Yhteistä kaikille lemmikkien omistajille on se, että kaikki haluavat eläimestä jotain, oli se jokin vaikkapa vain sitä, että eläin on olemassa, että sitä voi tarkkailla.. Loppujen lopuksi lemmikki on aina ihmistä, hänen tarpeitaan varten. Vain villieläin toteuttaa eläimen todellista tehtävää – se on olemassa vain elääkseen.

Silti on ihanaa silittää vierailevaa tähteä, Esko-pupua ja nauttia siitä, että hän on olemassa..

By Crumpet

Dreaming of Paris and burgers

Whilst planning an autumn trip to Paris Crumpet stumbled upon this lovely & yummy article about burgers and Parisians in The New York Times. Remember to flick through the slideshow attached to the article, some very nice food pics there :)

-----------
Syksyn Pariisin matkaa suunnitellessaan Crumpet törmäsi tähän The New York Times’in ihastuttavaan & herkulliseen artikkeliin pariisilaisista ja hampurilaisista. Kannattaa myös katsella artikkeliin liitetty diashow, jossa on joitakin näpsäköitä ruokakuvia :)

By Crumpet

At the peak of one's form

The pros and cons of Kumpula and Stadikka (two lidos in Helsinki):

Kumpula

+ Extremely clean dressing- and washing spaces
+ Warm atmosphere, loads of happy lil’ones and cozy size resting area (grass and rocks).
+ Often without music (play list radio stations), so that one can listen to beautiful sound scenery; splashing of the water, children’s screams of joy and wind in the trees (yippy, summer:))
+ Licensed to sell alcoholic drinks.
+ Nice café, where one can find eatable French fries and chicken burger :)
+ Ice cream stand
+ Plenty of flotation devices for water joggers
+/- No seagulls, but then again little birdies in the café
+/- A family place
+/- Only a few familiar swimmers
- Short swimming pool, just 25 meters and no separate diving pool.
- A bit further from the centrum. A bit difficult to reach.
- One can find only few restaurants/ terraces in walking distance.

Stadikka

+ Long pool, 50 meters and large diving pool plus two pools for children. The 50 meter pool is deep enough.
+ Large resting area (grass and rocks), where one can “hide” if one wants to.
+ Waterslide
+ In the centre of Helsinki
+ Plenty of restaurants/ terraces in walking distance.
+ Close to Linnanmäki and Töölö Bay
+ Short walking distance to everywhere
+/- Kind of “meat stand”, because younger crowd tends to spend time here, to look at others and to be looked at (some like this :))
+/- Plenty of familiar swimmers
- Café in the swimming area is only occasionally open and there is hardly anything eatable there.
- Unlicensed to sell alcoholic drinks.
- Worn dressing- and washing spaces. Especially the lockers could do with remodelling. Men’s dressing room tends to get rather stinky late in the summer :)
- Seagulls, so be aware with your food or they’ll snatch it away.
- Unfortunately music (play list radio stations) is often played
- Floatation devices for water joggers are scarce, especially in the rush hours.
- There are some regular water joggers (real trolls) who think the pool is just for them :)

-----------

Kumpulan ja Stadikan maauimaloiden plussat ja miinukset:

Kumpula

+ Erittäin siistit pukeutumis- ja suihkutilat.
+ Lämmin tunnelma, paljon iloisia pikkunakeroita ja kotoisan kokoinen oleskelualue (nurtsia ja kallioita).
+ Usein ilman musiikkia (soittolistaradiokanavia), jolloin voi kuunnella upeaa äänimaisemaa: veden loisketta, lasten ilonkiljahduksia ja tuulen huminaa puissa (jee, kesä!:))
+ Anniskeluoikeudet.
+ Hyvä kahvila, jossa ihan syötävät ranskalaiset ja kanahampurilainen:)
+ Jäätelökioski
+ Usein vesijuoksuvöitä vapaana
+ /- Ei lokkeja, mutta pikkulintuja kahvilakatoksessa.
+ / - Perhepaikka.
+/- Vähän tuttuja uimareita.
- Lyhyt allas, vain 25 metriä eikä erillistä hyppyallasta.
- Vähän kauempana keskustassa. Melko huonot yhteydet.
- Vain muutama ruokapaikka/terassi kävelyetäisyydellä.

Stadikka:

+ Pitkä allas, 50 metriä ja iso hyppyallas ja kaksi lastenallasta. 50 metrin allas tarpeeksi syvä.
+ Iso oleskelualue (nurtsia ja kallioita) , jonne voi ”piiloutua” niin halutessaan.
+ Vesiliukumäki.
+ Keskustassa.
+ Useita ruokailupaikkoja/terasseja kävelyetäisyydellä.
+ Sijaitsee lähellä Linnanmäkeä ja Töölönlahtea.
+ Lyhyt kävelymatka kaikkialle
+/- Lihastiski, koska täällä käy nuorempaa väkeä kuin Kumpulassa, jotka tulevat katsomaan ja katsottavaksi (tämä ei ole välttämättä kaikista huono puoli :))
+/- Paljon tuttuja uimareita.
- Uima-alueen kahvila vain satunnaisesti auki ja siellä olematon ruokatarjonta.
- Ei anniskeluoikeuksia.
- Hieman kulahtaneet pukeutumis- ja suihkutilat. Erityisesti kaapit kaipaisivat kunnostusta. Miesten pukuhuoneessa alkaa olla aika pinttynyt haju loppukesästä. :)
- Lokkeja, joten on oltava tarkkana kaiken näkyvillä olevan ruuan kanssa.
- Valitettavan usein äänessä soittolistaradiokanavat, joita ei pääse pakoon minnekään.
- Ruuhka-aikana on vaikea saada vesijuoksuvyötä
- Vesijuoksupuolella kantapeikkoja, jotka luulevat omistavansa paikan :)

By Bean & Crumpet

Home sweet home

What makes a residence a home? Home is a different thing to someone, who has lived in the same place for a long time then to someone, who has moved a lot. To most homes are characterised by familiar belongings in their familiar places. Someone, who has lived in the same place for a long time, has memories attached to the home, for example tallness diagrams of the children drawn inside the clothes closet or marks made by pets (like the ones Esko the Bunny has made to floor panelling :)) To someone, who has moved a lot, even one familiar item, that always goes with, can make a place feel like home (to Crumpet, who has moved 10 times in the last 13 years that item is a picture of Buster Keaton).

What is cosiness/homeliness? To some cosiness is messiness and personal belongings scattered around, in reach. To some it is neatness and order. To others big spaces are important, to some even confined spaces are enough. Some want to have their own yard; others wouldn’t want one for no love or for money. To some the buzz of the city is “the thing”, to others the calm of the countryside. Some prefer fancy décor; others don’t care at all. Others want loads of stuff, some very little.

I expect everyone appreciates the feeling of safety, that ones own home gives. At home one can be relaxed and comfortable; everything one needs one can find around them. Ones own home pleases ones own eye. And if one enjoys being at home and feels restful there (in every way) they are very lucky.
------------
Mikä tekee asunnosta kodin? Koti on tietysti eri asia sille, joka on asunut samassa tilassa jo pitkään, kuin sille, joka on muuttanut usein. Useimmille kodin tekevät tutut tavarat omilla paikoillaan. Kauan samassa kodissa asuneille kotiin liittyvät muistot, vaikkapa lasten pituuskäyrät vaatekaapin oven sisäpuolella tai kotieläinten jättämät jäljet (kuten Esko-pupu jättämät jäljet lattialistoissa:)) Usein muuttaneelle kodin voi tehdä jokin tietty esine, joka kulkee aina mukana (Crumpetilla, joka on muuttanut viimeisen 13 vuoden aikana 10 kertaa, se on kuva Buster Keatonista).

Mitä sitten on kotoisuus? Joillekin kotoisaa on sotku ja omat tavarat hujan hajan, käden ulottuvilla. Jollekin on tärkeää siisteys ja tavarat järjestyksessä. Joillekin on tärkeää iso tila ja toisille riittää vähempikin. Jotkut haluavat oman pihan, toiset eivät sellaista halua isolla rahallakaan. Joillekin on tärkeää kaupungin säpinä ympärillä, toisille maaseudun hiljaisuus. Joillekin on tärkeää hieno sisustus, toisille ei niinkään. Toiset haluavat paljon tavaraa, toiset vähän.

Varmaan kaikki arvostavat turvallisuuden tunnetta, jonka oma koti antaa. Kotona on rento sekä helppo olla ja kaikkea tarvittavaa löytyy ympäriltä. Oma koti miellyttää omaa silmää. Ja jos omassa kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla (kaikin tavoin) on ihmisellä hyvä olla.

What's in, what's out - summerfoods

In just now:

1. Rucola /rocket (in a feta salad, in a Croque-Monsieur, in Insalata Caprese..mmm)
2. Tomato-fresh basil-mozzarella soup (great in the summer and in the winter)
3. Steak (meat is must, either on the grill or in the pan and marination has to be selfmade, of course)
4. Berries (this summer’s surprise were the Spanish strawberries sold outside Stockamann’s of which Bean & Crumpet bought a 2 kg box at a time..)
5. Guacamole (selfmade of course:))

Out just now:

1. Finnish summersoup (it’s all right, but just all right)
2. Herring (too salty, can only bee consumed few times a summer)
3. Ice-cream (too sweat, could they add only half the sugar?)
4. Parsley (very healthy, but why o why do they still garnish dishes with it in restaurants?)
5. Candy/sweets (why eat sugar with colouring and preservatives not to mention other “poisons”?

----------
In juuri nyt:

1. Rukola (fetasalaatissa, croque-monsieur -leivissä, insalada capresen lisänä..mmm)
2. Tomaatti-tuorebasilika-mozzarellakeitto (toimii kesällä ja talvella)
3. Pihvi (liha on must, joko grillattuna tai ihan kotoisasti paistinpannulla, ilman kaupan marinaadia tietty)
4. Marjat (kesän yllättäjät olivat espanjalaiset mansikat, joita B&C osti Stockan edestä aina 2 kg laatikon kerrallaan..)
5. Guoacamole (itse tehty tietty :))

Out juuri nyt:

1. Kesäkeitto (ihan hyvää, mutta vain ihan hyvää..)
2. Sillit (ei uppoa monta kertaa kesässä, liian tuhti suola-annos)
3. Jäätelö (aivan liian makeaa, eikö sokerin määrää voisi puolittaa?)
4. Persilja (erittäin terveellistä, mutta pakkoko sitä on tunkea ”koristeeksi” ravintola-annoksissa yhä edelleen?)
5. Karkki (miksi syödä sokeria väriaineilla ja säilöntäaineilla ynnä muilla ”myrkkyillä”?)

By Crumpet

Pretended ecstasy

What makes a woman or a man to fake an orgasm? And more importantly, who is the winner in that situation? The partner that thinks is satisfaying his/her companion or the one not getting the satisfaction? This is an interesting question.

I believe that most of times the reason for faking an orgasm can be found in ones inability to express ones own sexual needs to ones parner. Perhaps the lenght of the foreplay, practiced positions or the lack of closeness or intimacy in the relationship are obstacles in mutual satisfaction. For women there is still (unfortunately) basfulness – expressing ones sexual desires might feel shameful (many women are still raised up to be seduced in a relationship, not to be the seducer). Actively presenting sexual needs might bring to mind the image of nymfomaniac or ”a dirty woman”, therefore one is unable to express ones own feelings and needs. Of course, problems in a relationship can many times be seen in the sexual area too. If everyday life is nothing but bickering then probably ”the romping” is the last thing in ones mind..

I believe that healthy sexual self-esteem should be everyones priviledge, regardless of ones sex. Perhaps the best thing would be to talk about ones needs frankly early on in the relationship and not for example ten years into the relationship. Years of faking will undoubtedly leave deep scarring for both parties after beeing revealed. When sexual fulfilment is mutual, both parties will be winners. And this way the relationship has one more presupposition to succeed.
--------------
Mikä saa naisen tai miehen teeskentelemään orgasmia? Ja kuka siinä tilanteessa on sitten voittaja? Kumppani, joka luulee tyydyttävänsä toisen osapuolen vai hän, joka oikeasti ei saa tyydytystä? Tämä on mielenkiintoinen kysymys.

Uskoisin, että syy orgasmin teeskentelyyn löytyy useimmiten kyvyttömyydestä ilmaista omia seksuaalisia toiveita kumppanille. Ehkä esileikin kesto, harjoitetut asennot tai ylipäätään läheisyyden puute suhteessa ovat esteenä molemminpuoliselle tyydyttymiselle. Naisilla asiaan liittyy edelleen (valitettavasti) myös häveliäisyys - omien seksuaalisten tunteiden ilmaiseminen saattaa tuntua häpelliseltä (kasvatetaanhan naisia edelleen siihen, että heidän kuuluu suhteessa olla vieteltävä, ei niinkään viettelijä). Aktiivinen oman seksuaalisuuden esiintuominen voi mielikuvana tuoda esiin nymfomaanin tai "likaisen naisen", siksi omia tarpeita ja tuntemuksia ei uskalleta ilmaista. Tietysti ongelmat ihmissuhteessa heijastuvat useinmiten myös suhteen seksuaaliselle puolelle. Jos arki on yhtä riitaa, tuskin "petipuuhat" silloin sytyttävät...

Mielestäni tervettä seksuaalista itsetuntoa pitäisi löytyä jokaiselta, sukupuoleen katsomatta. Parasta lienisi, jos omista tarpeista kykenisi keskustelemaan heti suhteen alkumetreiltä saakka, eikä esimerkiksi vasta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Vuosikausien teeskentely jättää varmasti syvät arvet molemmille osapuolille paljastuttuaan. Kun seksuaalinen nautinto on molemminpuolista, kumpikin osapuoli voittaa. Näin ihmissuhteella on myös yksi edellytys enemmän onnistua.

By Crumpet

Stones

Whilst on sick bed Crumpet is reading the favorite (or one of them :)) detective novelist Rex Stout and his book The Red Box from 1937.

As I was reading, this sentance caught my attention:

”...you think that words are like stones one throws at people to make them stunned”

(Translated from finnish to english by Crumpet)

I believe that everybody some times uses words as ”stones” against other people. Most regret doing so. Some stone others every day and don't know anything else.

Some try to build stones in to bridges between people, thoughts and worlds.

Which of these did you do today?

---------

Sairasvuodelukemisina Crumpetilla on suosikkidekkaristi (tai siis yksi niistä:)) Rex Stout ja hänen kirjansa Punaisen rasian arvoitus vuodelta 1937.

Lukiessani tällainen lause pisti silmääni:

”...te luulette, että sanat ovat kuin kiviä, joita singotaan päin ihmisiä, jotta nämä pökertyisivät.”

Uskon, että jokainen meistä käyttää joskus sanoja ”kivinä” toisia ihmisiä kohtaan. Useimmat katuvat sitä. Jotkut kivittävät toisia päivittäin, eivätkä he osaa muuta.

Jotkut pyrkivät rakentamaan kivistä yhdistäviä siltoja ihmisten, ajatusten ja maailmojen välille.

Kumpaa sinä teit tänään?

By Crumpet

Love according to Bubbles

Quote of the day:

"Here's what I know, Ricky. If you love something, let it go. If it comes back, ya own it. If it doesn't, ya don't own it! And if it doesn't, you're an asshole, just like you!"

Bubbles from Trailer Park Boys tv-series

The quote resembles one made by author Richard Bach which is as follows:

"If you love someone, set them free. If they come back, they're yours. If they don't, they never were."

--------

Päivän lainaus:

”Tämän Ricky tiedän. Jos rakastat jotain,anna sen mennä. Jos se palaa luoksesi, omistat sen. Jos se ei palaa, et omista sitä! Ja jos se ei palaa, olet persläpi, aivan kuten sinä!”

Bubbles Trailer Park Boys -televisiosarjassa

Lainaus muistuttaa kirjailija Richard Bachin sanomaa:

”Jos rakastat jotain, päästä se vapaaksi. Jos he palaavat luoksesi, he ovat sinun. Jos he eivät palaa, he eivät koskaan olleetkaan.”

(Käännökset englannista suomeen kirjoittajan)

By Crumpet