Venetsia on kiehtova ristiriitaisuuksien kaupunki: yhtäällä täynnä turisteja, toisaalla täysin autioita pikkukujia ja campoja, historiallista kauneutta & ränsistyneitä asuinkortteleita, luksusta & köyhyyttä, vieraileville rakennettua kulissia ja paikallisten todellisuutta. Meillä oli upea matka: tunnelma oli leppoisen rakastava ja etsimämme kevätkin löytyi laguunin rannoilta - ja seurasihan se kannoillamme Suomeenkin.. Venetsiaan palaamme taatusti!
Ilman dramatiikkaa ei kuitenkaan tämäkään retki sujunut: lähiomaisen vakava sairastuminen ja leikkaukseen joutuminen juuri ennen lähtöämme toivat omat sävynsä matkan väreihin.. Onneksi meistä on tukea toinen toisellemme.
Seuraavassa pieni matkapäiväkirja maaliskuiselta pyrähdykseltämme ja vinkkejä kaupunkiin suuntaaville.
Yövyimme Hotel Sant'Elenassa Sant'Elenan saarella ja ihastuimme tämän hotelliksi muutetun luostarin hiljaisuuteen ja laadukkuuteen. Sant'Elenan saari on paratiisi turistilaumoihin kyllästyneelle matkaajalle: täällä on mahdollista nähdä paikallisia arkisissa toimissaan tai istahtaa puistoon, puiden katveeseen nauttimaan näkymistä merelle ja maalle.
Sant'Elenan yksi harvoista ravintoloista, Osteria Dal Pampo oli hienoinen pettymys, joten emme suosittele sitä täysin rinnoin. Toisaalta Dal Pampon lähellä sijainnut Vecia Gina on mahtava pizzeria. Täällä paikalliset siemailemailevat Camparia sodalla tai Spritz Aperolia ja joko hakevat herkullista pizzaa mukaan tai syövät paikan sitä päällä. Hauskana kuriositeettina saimme tietää, että mm. Brad Pitt ja Jamer Berenger ovat vierailleet täällä.
Vaporetoilla matkustaminen oli yllättävän helppoa sekä kätevää ja 7 päivän matkakortti oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Vaporetoissa kannattaa muistaa huomaavaisuus muita matkustajia kohtaan: väistä sivummalle laukkujen kanssa liikkuessasi, sulje matkustamon ovi perässäsi ja anna istumapaikka eniten tarvisevalle. Jos merijalkasi ovat yhtä tottumattomat kuin meidän, pidä varasi noustessasi veneeseen tai sieltä pois (näimme valitettavasti ambulanssilaivan paikkaamassa jotakuta sateisella säällä laiturilla liukastanutta, joten kannatta olla tarkkana). Henkilökunta vaporetoilla suhtautui ihmeen kärsivällisesti ja ystävällisesti turisteihin.
Calle dei Stagnerilta löytyy La Antica Calice ravintola, johon me itse törmäsimme sattumalta ensimmäisen ja palasimme tarkoituksella toisen kerran. Tämä paikka on todellinen löytö: gondolieerit ja venetsialaiset syövät täällä lounasta ja ruoka on erinomaista. Oluen ystäville Birraria al Corte tarjoaa hyvän valikoiman italialaisten pienpanimoiden oluita.
Rialton silta oli turistien hot-spot, off-seasonista huolimatta. Mura Rialtossa joimme drinkkejä paikallisten kanssa ja söimme venetsialaisia napopaloja (cicchetti). Campolla ravintolan edessä myydään viikonloppuisin edullisia friteerattuja mereneläviä. Rialton alueella sijaisevalla Campo della Pescherialla venetsialaiset hyörivät ruokaostoksilla ja turistit ihmettelevät tarjolla olevaa valikoimaa.
Peggy Guggenheim Collection on kuten meillä tapana sanoa, "ihmisen kokoinen museo", eli sen kokoelma oli kompakti ja laadukas - suosittelemme siellä vierailua lämpimästi, vaikka museon tilat ovat pienet runsaaseen kävijämäärään nähden. Vaihtuva näyttely Postwar. Italian Protagonists ei herättänyt meissä suuremmin tunteita.
Pizzeria Ae Oche Zattere on mutkaton pieni ketjuravintolaVenetsiassa. Paikka on venetsialaisten opiskelijoiden suosiossa: täältä saa isoja & tuoreita salaatteja ja herkullista pizzaa & miellyttävää palvelua. Galleria dell'Accademiassa vierailu oli rauhallinen elämys, koska muita taiteen ystäviä oli yllättävän vähän paikalla. Museon kokelmat painottuvat venetsilaiseen kuvataiteeseen: esillä on mm. Canaletton, Carpaccion, Tiepolen, Tintoretton, da Vincin ja Titianin töitä. Muista käydä katsomassa Giorgionen Tempesta.
Spritz Aperolit maistuivat vähän siellä sun täällä.. Kuva Bar Spritzistä, Campo Santo Stefanolta.
Palazzo Fortunyssä oli perusnäyttelyn lisäksi esillä Antoni Tàpiesin töitä. Vierailimme Barcelonassa hänen museossaan, jossa hänen työnsä herättivät meissä "hämmennystä", niinpä meistä oli mielenkiintoista palata tämän taiteilijan töiden pariin. Lisäksi kokoelma oli rakennettu Fortuny e Wagner - teeman ympärille (kävimme taannoisella Berliinin matkallamme katsomassa Stephen Fryn dokumenttielokuvan Wagner & Me, joten tämä näyttely ns. pakollinen poiminta). Peruskokoelma kiinnostanee kaikkia taideteollisesta muotoilusta kiinnostuneita. Bar Acuicheta sijaitsee Campo Filippo e Giacomolla: täällä ohjelmassa muutama polpetta & Spritz.
Venetsia on kaupunki, jossa voit yhdistää kaupunkiloman rantalomaan: Lido di Venezia on vain pysäkin päässä Sant'Elenan saarelta. Loputtoman pitkien ja vielä tuolloin tyhjien rantojen lisäksi näimme retkellämme Lidon sisäisessä kanaalissa uponneen veneen nostoyrityksen ja yritimme taas tottua saarella liikkuviin autoihin.
Lidolla sijaitsee myös Beit Chaim, juutalainen hautausmaa, mikä oli koskettava vierailukohde. Tunnelma on harras, tänne ei kannata yrittää bikinit päällä. Myös valokuvaaminen on kielletty.
Ruokakauppa aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, koska kaupat eivät olleet auki myöhään ja ne voivat olla myös päivällä muutaman tunnin kiinni. Sunnuntaina ilmeisesti vain Lidolla sijaitseva isompi kauppa on auki. In Coop Via Garibaldilla oli hyvä pelastus Sant'Elenalla majailevalle.
Caffè La serran puutarhamyymälä ja ihana kahvila ilostuttivat pieniä viherpeukaloita Viale Giuseppe Garibaldilla.
Il Nuovo Galeon ravintolan löysimme matkakirjan vinkeistä. Ikävä kyllä tämä ravintolan ruoka ei ollut kovin ihmeellistä, vaikkakin palvelu siellä oli erittäin ystävällistä. Venetsian Merimuseo, Museo Storico Navale on valitettavan ylenkatsottu helmi. Täällä pääset tutustumaan gondolien historiaan ja Venetsian kaupallisen merenkulun sotaiseen menneisyyteen.
Osteria Da Pozzi Dae Fie on pieni & hauska korttelibaari Castellon keskellä. Tähän todella omaperäisesti sisustettuun kuppilaan ei moni turisti löydä, niinpä palvelu oli erittäin ystävällistä.
Trattoria alla Rampa Via Garibaldilla on pikkuruinen ja vaatimaton ravintola, johon löysimme sattumalta. Paikallisten suosiossa oleva kahvila & ravintola sijaitsee pienen kalatorin vierestä ja tarjoilee edullista & mutkatonta ruokaa lähellä biennaalialuetta.
Ca'Pesaron perusnäyttelyyn sisältyi fantastinen itämaisen taiteen näyttely, pelkästään sen takia museossa kannatta vierailla. Hieno goottilainen palatsi, Giorgio Franchetti alla Ca’ d’Oro on oiva vierailukohde keskiaikaisen taiteen ja symboliikan ystäville.
Cannaregion alueella sijaitseva Ristorante al Giglio ravintola on suunnattu enemmän turisteille, joten ruoka on melko keskinkertaista. Ghetto di Venezia on ensimmäinen getto, sen perustaminen ajoittuu 1500-luvulle.
San Giovanni Grisostomon pikkuruisessa kirkossa kävimme sytyttämässä kynttilät (vaikkemme itse uskonnollisia olekaan) läheistämme miettien. Santa Maria della Pietàn sisäänpääsymaksu kannattaa maksaa, jos haluat nähdä Tiepolon maalaamat freskot. Valitettavasti matkamme ajankohtana ei järjestetty Vivaldin konsertteja, mihin kirkon ohjelmisto on erikoistunut. Renessanssitaiteilija Vittore Carpaccion töitä on esillä Scuola di San Giorgio degli Schiavonissa.
Viimeisenä vinkkinä suosittelemme
Venetsiaan matkaaville tai siellä asumisesta haaveileville suomalaisen paluumuttajan arkea kanaalien kaupungissa taltioivan Vihdoinkin Venetsia -blogin seuraamista.
By Bean & Crumpet
