Kun katsoo ihmisten ystävälistoja Facebookissa (tuttavallisesti Naamapökäleessä), ei voi olla miettimättä, kenellä on 150 ystävää, siis ihan oikeaa ystävää..? Ystävälistalla onkin ilmeisesti kaikki hyvänpäiväntutut, ala-asteen luokkakaverit ja vanhat työkaverit, joihin ei olla vuosiin oltu yhteydessä ja jos heidät tapaisi, ei edes tietäisi, mitä heille sanoa..
Voi siis ajatella, että Facebook onkin kaupunkilaisen uusi koti. Tuntuu siltä, että nykyisin ihmiset kutsuvat harvoin ketään (edes ystäviään) kotiinsa, joten Facebook on se koti, jonne "ystävät" voi kutsua. Harmi vaan, että tuskin kukaan jakaa itsestään mitään (syvällistä) siellä, edes niiden oikeiden ystävien kesken. Ja mitä intiimiä Facebookiin voisikaan laittaa, jos ne 150 "ystävää" pääsevät katselemaan kaikkea sinuun liittyvää.. Facebook on siis kuin se entinen edustusolohuone, jossa tärkeintä on se, miltä se näyttää, eikä se, mitä se kertoo kodin asukeista..
Siksi joskus tuntuukin siltä, että voi olla paljon aidommin ystävä näiden anonyyminen virtuaaliystäviesi, kuin esim. Facebook-ystävien kanssa. Tarkoitan niitä kontakteja, joita tapaat esim. Flickrissä tai RateMyMusicissa tms. Näiden kontaktien kanssaan sinulla on useimmiten jotain aidosti yhteistä. Teitä yhdistää esim. sama musiikkimaku tai pidät heidän tavastaan hahmottaa maailmaa/elämää heidän valokuviensa kautta jne. Usein näissä virtuaaliystävyyssuhteissa saatat huomaamattasi päästä hyvinkin lähelle toista ihmistä, kun voit havannoida hänen kuulumisiaan kuunnellun musiikin tai kuvien kautta. Samoin he pääsevät lähelle sinua.
Virtuaaliystävien kanssa jää pois myös elämän meriitilistaus. Tarkoitan sillä sitä, miten ihmiset arvottavat toisia (ja itseään) hienon työpaikan, omaisuuden tms. avulla. Huvittelepa joskus käymällä katsomassa esim. Koulukaverit.comin profiileita. Jos oma elämä pitää tiivistää jotenkin, on yleensä listassa saavutukset koulutuksen, ihmissuhteiden tai työn saralla. Harva tällaisissa oman elämän kiteytyksissä puhuu onnellisuudesta tai siitä, mikä saa heidät iloisiksi..
Useimmiten virtuaaliystävän oikea henkilöllisyys jää pimentoon, eikä muilla meriiteillä ole merkitystä, sillä ainakaan minua ei innosta katsella esim. kuvia, jotka eivät minua kiinnosta, vaikka niiden ottaja olisi elämässään kuinka meritoitunut tahansa :)
Sitten on tietysti ne tosi ystävät, jotka ovat elämässäsi mukana, ihan lihassa ja veressä (kuten se IhaNainen, joka äsken kylässä kipaisi).. ;) Heitä ei tietysti korvaa mikään..
By Crumpet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti