The idea of a relationship where man’s job is constantly to give expensive presents, jewellery (and so on) to a woman is strange to me. I was once totally blown away when I witnessed a conversation between two young women where they bashed their old boyfriends for not giving expensive enough presents. More often then not this frame of thought involves an idea, which it’s mans duty to pay the cab fare or the cheque in a restaurant, even though both earn as much.Where does this idea of the man as a cash-cow come from? Is it brought by upbringing or romantic literature with it’s old fashioned role models or perhaps particular types of tv-series? To me, listening that conversation, made me think that relationship for these women means monetary gain, that they would not accept a man who was not wealthy..
The best and nicest surprise in a relationship to me is high morning spirits, kisses and hugs, taking care of wellbeing of both or less poetically, clean dishes/laundry in a time, you’re too tired to do them yourself. And this goes both ways, obviously.
One part of equality is in my opinion, that as a women I hold my ground in the job market and make sure that I earn as much as my partner, so that I can by myself the kind of jewellery I like or by my partner a meal as well. Then we both can be economically equal i the relationship.
---------------
Minulle itselleni on täysin vieras ajatus, että ihmissuhteessa miehen on jatkuvasti lahjottava naista, eikä millään euron lahjoilla, vaan kalliilla tavaroilla, koruilla tms. Olen kerran täysin ällistyneenä seurannut kahden nuoren naisen keskustelua ja heidän ankaraa kritiikkiään entisiä poikaystäviä kohtaan, jotka eivät olleet antaneet näille naisille (heidän mielestään) riittävän hienoja/kalliita lahjoja. Usein tähän ajatusmaailmaan liittyy myös ajatus siitä, että miehen on muutenkin maksettava esim. lasku ravintolassa tai taksimatka, vaikka(!) molemmat ansaitsivat yhtä paljon palkkaa.
Mistä tällainen ajatus miehestä jonkintyyppisenä lypsylehmänä on peräisin? Onko syynä kotikasvatus, romattiset naistenkirjat vanhanaikasine roolimalleineen vai jotkin tietyt tv-sarjat? Ainakin minulle syntyi tuota naisten keskustelua kuunnellessani ajatus, että ihmissuhteessa ollaan jossain määrin rahallisen hyödyn takia, että näille naisille ei kelpaa mies, joka ei tule taloudellisesti hyvin toimeen..
Minulle ihmissuhteessa mukavin ja paras yllätys (jonkin lahjan sijaan) on aamuinen hyväntuulisuus, suukot ja halit, huolehtiminen molempien hyvinvoinnista tai vaikka vähemmän proosallisesti pestyt pyykit tai hoidetut tiskit juuri silloin, kuin ei itse niitä jaksaisi hoitaa. Ja vastavuoroisesti itse toimin kumppania kohtaan samoin.
Yksi osa tasa-arvoa on mielestäni myös se, että naisena pidän puoleni työmarkkinoilla ja huolehdin itselleni yhtä hyvän palkan, kuin suhteen toinen osapuolikin, jotta voin itse ostaa itselleni mieleiset korut ja myös tarjota toiselle aterin jne. Silloin mielestäni suhteessa on molemmilla tasaveroinen olla taloudellisessa mielessä.
By Crumpet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti