Jos joku tuo ilmi, että olet käytökselläsi loukannut häntä, mitä teet? Useimmat pyytäisivät anteeksi ja pyrkisivät jatkossa olemaan loukkaamatta. Jotkut olisivat välittämättä koko asiasta, eivätkä pyytäisi anteeksi tai tekisi mitään korjatakseen asiaa.On myös kolmas vaihtoehto: syyttää loukkaantunutta tilanteesta.
Olen törmännyt kahteen ihmiseen, jotka kääntävät yllä kuvatun tilanteen päälaelleen, syyttäen siis loukkaantunutta. Heistä kumpikaan ei pysty myöntämään olevansa väärässä tai tehneensä väärin toista kohtaan, vaan heidän mukaansa loukattu ei ole oikeutettu tunteisiinsa tai on (typeryyttään) käsittänyt väärin.
On mielenkiintoista seurata vierestä tällaista argumentointia. Olen aina ajatellut, että yksi aikuiseksi kasvamisen edellytys ja ehkä yksi vaikeimmista askelista on oppia kantamaan vastuu omista teoistaan. Ihminen kasvaa vain, jos hän oppii myöntämään omat virheensä toisia ihmisiä kohtaan, hän oppii vain kohtaamalla oman vajavaisuutensa ja pyytämällä omia virheitään anteeksi.
By Crumpet
2 kommenttia:
Minun 50-vuotias isäni tekee tuota.
Riidat johtuvat aina jostain muusta
kuin hänestä. Vaikka hän loukkaa minua, minun "kuuluu" hänen mukaansa pyytää anteeksi.
Hänen itsensä ei kuitenkaan tarvitse, jälleen kerran hänen mukaansa, pyytää anteeksi, koska ei ole omasta mielestään tehnyt mitään.
Aivan. Ihminen, joka käyttäytyy tuolla tavoin, vetää kyllä sanattomaksi ja neuvottomaksi.
Samalla kyllä käy sääliksi jollain tapaa.. Kun ihminen on noin "täydellinen" omasta mielestään..Ei liene helppoa olla erehtymätön.
Puhumattakaan siitä, miten karkoittaa läheisiään käytöksellään.
Lähetä kommentti