For years my Bean had dreamed that some day he would walk The Way of St. James. That is why we were really interested to watch this program of Finnish pilgramist completing The Way of St. James on Yle Teema.And instantly the dream died. We could hardly see anything spirutual there, just some people having a sort of extensive jog, with their expensive trainers and Nordic walking poles. People walking that route had no time to take in the beauty that surrouded them. They did not seem to have time to stop and appreciate life and those little moments it consists of. They did not seem to have time to appreciate the fact how lucky they were, to be there or even to be able to walk in the first place.
The program made us both really sad.
We decided that our walk will be quite different. It will be a journey into ourselves. Our walk will be about the moment, of life and our love. There will be no masses of people or trumpets in the end. Just the knowledge that we have arrived.
By Crumpet
---------
Vuosia Papuni oli unelmoinut joskus vaeltavansa Pyhän Jaakon vaellusreitin. Siksi asetuimmekin innolla katsomaan ohjelmaa suomalaisista, jotka päättävät vaelluksensa tuolla reitillä Yle Teemalta.
Ja samalla hetkellä tuo unelma kuoli. Emme nähneet viitteitä hengellisyydestä, vain ihmisiä pitkähköllä lenkillä, kalliine lenkkareineen ja sauvakävelijän sauvoineen. Reitin kävelijöillä ei ollut aikaa nauttia heitä ympäröivästä kauneudesta. Heillä ei näyttänyt olevan aikaa pysähtyä nauttimaan elämästä ja niistä pienistä hetkistä, joista se koostuu. Heillä ei näyttänyt olevan aikaa pysähtyä arvostamaan sitä seikkaa, että he ovat onnekkaita, koska saavat kävellä tuon reitin, tai kävellä ylipäätään.
Ohjelma teki meidät todella surullisiksi.
Me päätimme, että meidän kävelymme tulee olemaan erilainen. Se tulee olemaan matka itseemme, matka rakkauteemme ja hetkeen. Matkallamme ei tule olemaan laumoittain ihmisiä tai toitottavia torvia lopussa. Vain tieto siitä, että olemme saapuneet perille.
By Crumpet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti