Jotkut ihmiset rakentavat koko minuutensa ja elämänsä sille, miltä kaikki näyttää muista. Jokainen teko on viesti muille: minne matkustetaan lomilla, mitä harrastetaan, millainen puoliso valitaan, mitä opiskellaan, missä ollaan töissä. Oma persoona on projisio siitä, millainen tuo ihminen haluaisi olla, vaikka todellisuus on päinvastainen.Kaikella halutaan viestiä omasta minuudesta, luoda mielikuvaa omasta persoonasta: olen näin tyylikäs, onnellinen, älykäs, kultturelli, menestynyt, mielenkiintoinen tai vaikkapa varakas. Tekoja ja valintoja ei oikeasti ohjaa oma kiinnostus vaan se, millaisia mielikuvia ne herättävät muissa. Oma elämä karnevalisoidaan - juhlia ja merkkipäiviä myöten - ja muut ihmiset valjastetaan osaksi tuota spektaakkelia. Toiset ihmiset ovat olemassa antaakseen tälle ihmiselle hänen kulloinkin haluamiaan asioita - toiset ihmiset ovat hänelle vain välineitä, joiden tehtävänä on toimia tällaisen ihmisen elämän sivuhenkilöinä - ihailevina silminä, josta peilata omaa erinomaisuutta, erikoisuutta ja erilaisuutta.
Kuitenkin sisältä tämä ihminen ihminen on täynnä kateutta, vihaa, tyytymättömyyttä, katkeruutta. Nimenomaan muita ihmisiä kohtaan, jos he eivät tyydytä hänen tarpeitaan, toimi hänen haluamallaan tavalla, anna hänelle haluamaansa validaatiota. Hän pyrkii manipuloimaan saadakseen toisilta haluamansa ja hallitsemaan muita. Muiden kritiikki tai arvostelu saa hänet raivostumaan. Muiden vastoinkäymiset tai murheet eivät herätä hänessä empatiaa (vaikka hän saattaa teeskennellä näitä tunteita) - ne eivät kosketa häntä. Hän ei syvällä sisimmässään kykene tuntemaan iloa muiden onnesta, vaan hänelle itselleenkin käsittömättömästä syystä se saa hänet ärtymään - tunne, minkä hän kuitenkin pyrkii peittämään. Hänhän itse on se, joka ansaitsee kaiken onnen ja rakkauden. Hänelle toinen ihminen on merkityksellinen vain niin kauan, kuin tämä tarjoaa hänelle varauksetonta ihailua, huomiota ja hyväksyntää. Kun toinen on kulutettu loppuun (ovathan ihailijat aina lähtökohtaisesti häntä alempina), heidät vaihdetaan uuteen.
Kysymys kuuluukin: mitä ihmisen sisällä on, kun kun kaikki on pelkkää kuorta? Kun ihminen kokee olevansa olemassa vain muiden ihailun tai huomionosoitusten kautta? Kuka huoneessa on, kun muita ei ole paikalla?
Siellä on Narsisti..
By Crumpet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti