A point of view

Crumpet & Bean and Beans parents are celebrating today, so I´d like you to have some fun as well :)

I'm totally in love with these sassy ladies from The View, even though I don't like the opinnions of Elisabeth Hasselbeck on abortion, war in Iraq and so forth, but she is there for the balance, I know (make sure to watch some videoclips from their official pages).. My absolute favorites on the show are Whoopi Goldberg and Joy Behar.

My only grievance is this: why don't they show this show in Finland? A show where five intelligent, accomplished women from different age groups, religious backrounds, race and class share their thoughts on politics, religion, their personal life and media/entertainment and above all do it with candor, humor and wit should be great hit here. Well, one can hope! :)

By Crumpet
----------
B&C& B:n vanhemmat juhlistavat tänään, joten tässä jotain hauskaa teillekin :)

Olen täysin näiden The View -ohjelman huikeiden naisten lumoissa , vaikka en kyllä perusta Elisabeth Hasselbeck'in näkemyksistä koskien mm. aborttikysymystä tai Irakin sotaa, mutta hän onkin ohjelmassa tasapainottamassa mielipiteitä (muistathan vilkaista videoklippejä ohjelman virallisilta sivuilta).. Mielenkiintoisimmat näistä naisista ovat mielestäni Whoopi Goldberg ja Joy Behar.

Ainoa valituksen aiheeni onkin se, että miksi tätä ohjelmaa ei näytetä Suomessa? Ohjelma, jossa viisi menestynyttä, älykästä naista eri ikäryhmistä, uskonnollisista taustoista roduista ja eri sosiaalista luokista keskustelevat politiikasta, uskonnosta, henkilökohtaisista elämistään ja mediasta/viihteestä, tehden sen kaiken loistavan huumorin ja älyn leimatessa keskustelua, luulisi olevan suuri menestys täälläkin. No, ainahan voi toivoa! :)

By Crumpet

Question and answer

On mielenkiintoista huomata, miten erilaisia kosintatapoja ihmiset pitävät parhaina. Tämä ajatus käy selväksi, kun lukee tätä Kauneus & Terveys-lehden artikkelia. Toiset vannovat ”perinteisen” kosinnan nimeen, missä mies polvillaan pyytää naista puolisokseen. Toisille erikoinen kosinta (esim. kuumailmapallossa) on se täydellinen juttu. Jotkut haluavat hoitaa asian mahdollisimman koruttomasti vain alta pois.

Itse olen aina vierastanut ajatusta edessäni konttaavasta miehestä, enkä ole ymmärtänyt, miksi mies ”kuuluisi” kysyä naimalupaa tulevalta apeltaan, jollei nainen nyt sitten satu vielä asumaan kotona. Minusta tuntuukin siltä, että naisten ajatus romantiikasta näissä tilanteissa on jotenkin ulkoa saneltu, jostain opittu. Että omia aivoja tai tunteita ei uskalleta kuunnella, vaan odotetaan siltä omalta Putkimies-Patelta samanlaista käytöstä, kuin esim. rakkausromaanien sankareilta. Lieneekö realistista, kysynpä vaan? :)

Sama koskee tietysti itse häätapahtumaa. Toiset parit vihkaisevat toisensa avioliiton satamaan maistraatissa lounastunnilla. Toiset parit järjestävät jättihäät kaikkine kommervenkkeineen. Toiset tahtovat pienen, intiimin juhlan. Tärkeintä silti lienee, että juhla on parin näköinen.

Olenkin kauhulla seurannut tämän keskustelupalstan vouhotusta. Mistä on syntynyt ajatus siitä, että hääpäivä on naisen (!) elämän tärkein päivä? Ei siis parin siihenastisen yhteisen elämän tärkein päivä, vaan naisen. Mihinkäs se mies unohtui? Ja milloin nämä naiset aikovat kasvaa aikuisiksi, jos unelmien täyttymys on ”päivä prinsessana”? :) Ei ihme, että palstalla on oma ketju niille avioliiton satamaan purjehtineille ”rouville”, joilla on häiden jälkeen ”tyhjä ja ontto olo”.

Ehkä itse häätapahtuma, vaikka kuinka grandiöösi se olisikin, ei täytä suhteen sisäistä tyhjyyttä, vaan pikemminkin tuo sen vielä korostuneemmin esiin, varsinkin kun juhlan jälkeinen arki taas koittaa. Ehkä itse häätapahtumaan ei pitäisi ladata niin valtavasti odotuksia, paineita ja toiveita. Ehkä tärkeintä olisi löytää paras tapa juhlistaa parin rakkautta toisiinsa, eikä viettää juhlia, joiden tärkeimpänä tarkoituksena on ”panna paremmaksi kuin serkkutytön häät”. Ehkä silloin arki häiden jälkeenkin voi jatkua onnellisena..

By Crumpet

Hide and seek

My mother-in-law told me yesterday that she had discussed with her husband about someone we three know. They had reached a conclusion that this person is asexual. I found this assessment really interesting. They based their opinion (among other things) to the fact that this person uses her appearance to achieve things or to further her goals and also to the fact that this person is obviously unable show true intimacy and tender feelings towards other people. Further more my mother-in-law suspected that the current relationship this person is in is just “a front” where in fact the other party is indeed hiding their asexuality and the other their possible bi- or gay sexuality.

It is difficult to say how accurate the assessment my parents-in-law had made was, but anyway it made ponder about the fact that how many people still live in these relationships that are just fronts, to cover their true sexual orientation? I believe there are still many relationships based on this purpose. I see nothing wrong with that, if both parties involved accept the idea.

There are many identities that people nowadays accept, but still many people don’t even know about, asexuality being perhaps one of the lesser known. Whether the reason to hide ones true identity is this or that, it probably is not easy to hide. But it is not easy to come out either.

By Crumpet
--------------------
Anoppini kertoi eilen minulle keskustelleensa miehensä kanssa eräästä ihmisestä, jonka me kaikki kolme tunnemme. Heidän mielestään tämä henkilö on aseksuaalinen. Mielestäni tämä arvio oli mielenkiintoinen. Tämän ajatuksensa he perustivat mm. siihen, että kyseinen henkilö käyttää ulkomuotoaan saadakseen haluamiaan asioita tai edistääkseen päämääriään ja siihen, että hän on ilmeisen kykenemätön läheisyyteen ja hellyyteen muita ihmisiä kohtaan. Lisäksi anoppini epäili, että kyseisen henkilön nykyinen suhde on ns. kulissisuhde, jossa siis toinen osapuoli peittää omaa aseksuaalisuuttaan ja toinen mahdollisesti omaa bi-tai homoseksuaalisuuttaan.

On vaikea sanoa, kuinka oikeassa appivanhempieni arvio kyseistä henkilöstä oli, mutta se sai silti minut miettimään sitä, kuinka paljon yhä edelleen ihmiset elävät ns. kulissisuhteissa/liitoissa, vain salatakseen omaa seksuaalista suuntautumistaan? Uskon, että tällaisia kulissisuhteita on vielä paljon. Kulissisuhteessa ei mielestäni ole mitään väärää, jos suhteen molemmat osapuolet hyväksyvät asian.

On monia identiteettejä, jotka ihmiset jo nykyisin hyväksyvät, mutta paljon sellaisia, joista toiset eivät vielä välttämättä edes tiedä, esim. aseksuaalisuus lienee yksi näistä. Oli syy salata oma identiteettinsä mikä tahansa, se ei varmasti ole helppoa. Mutta ei ”ulostulokaan” ole helppo ratkaisu.

By Crumpet

For greetings sake

One can blog for many reasons - to express one's feelings and thoughts publicly, to "relieve" oneself. One can blog just to share with friends on what's going on in one's life. One might want to share one's knowledge or experiences with others. One might want to learn to write fluently or to develop further as a writer. One can blog to satisfy one's need to create something. To advertise oneself or ones creations. To be in contact with online-friends or to make new
ones. To entertain or aggrevate. To learn new skills. One can blog to "do something", instead of doing nothing. To learn about oneself and of others, through received feedback etc. etc.

But why are blogs read? Why do you read B&C blog? Even if you are an infrequent passerbyer or a daily visitor (you do excist :)), please leave a comment or just greetings!

By Bean & Crumpet
--------------
Blogata voi monista syistä - voi "vuodattaa" omia ajatuksiaan ja tuntojaan julki, esim. helpottaakseen omaa oloaan. Blogata voi halutessaan jakaa kuulumisiaan tuttavien kanssa. Halutakseen jakaa tietämystään ja kokemuksiaan
toisten kanssa. Halutessaan oppia kirjoittamaan sujuvasti tai kehittyäkseen kirjoittajana. Blogata voi tyydyttääkseen haluaan luoda jotain. Mainostaakseen itseään tai omia tuotoksiaan. Ollakseen kontaktissa verkkoystävien kanssa tai
saadakseen uusia ystäviä. Viihdyttääkseen ja kiihdyttääkseen. Oppiakseen uusia taitoja. Blogata voi tekemisen puutteessa. Oppiakseen muista ja itsestä, saamansa palautteen kautta jne. jne.

Mutta miksi blogeja luetaan? Miksi sinä luet B&C blogia? Olet sitten satunnainen kävijä tai päivittäinen vierailija (teitäkin on:)), ole ystävällinen ja jätä kommentti tai vaikka vain terveiset!

By Bean & Crumpet

Few observations about Paris

Coffee and wine are cheap, beer and tea expensive.
There was less dog dirt on the streets then six years ago, but one can still smell urine almost everywhere.
So much to eat, not enough time.
The quickest way up to Eiffel tower is by the stairs, if you are in a hurry to catch the restaurant reservation.
The pâtissier’s of Paris are in the league of their own, so you really must taste their creations, even if you don’t like sweet things.
Tuba is not the instrument you want to listen to in a crowded metro.
In the city of romance and erotic one can not help to wonder, that could it be a coincidence that the mirror in our hotel happened to be in the end of the bed?

By Crumpet
---------------
Kahvi ja viini ovat edullisia, olut ja tee hintavia.
Kaduilla oli vähemmän koirankakkaa kuin kuusi vuotta sitten, mutta virtsa haisi silti vähän joka puolella.
Niin paljon syötävää, niin vähän aikaa.
Nopein reitti Eiffelin torniin on portaita pitkin, jos yrität ehtiä ajoissa ravintolavaraukseen.
Kondiittorit Pariisissa ovat aivan omaa luokkaansa, joten heidän luomuksiaan on pakko maistaa, vaikkei makeasta pitäisikään.
Tuuba ei ole se instrumentti, jota haluat kuunnella täpötäydessä metrossa.
Romantiikan ja erotiikan kaupungissa ei voi olla miettimättä, liekö sattumaa se, että hotellihuoneen peili oli ripustettu sängyn päätyyn?

By Crumpet

Don't look a gift horse in the mouth

What should you do if you receive an ugly/impractical/dull present? Should you just stick the gift in to some closet, from where you can retrieve it, when the gift giver comes for a visit? Or can you regift the gift to someone or take it into recycling, so that someone could actually use the item? What if attached with the gift are unpleasant memories of someone or some event? Are you forced to keep the gift anyway?

In this matter I’m very brutal. If I don’t like the gift, I’ll regift it. And I expect others to do the same with gifts I’ve given, if they don’t like them. That is why I mostly give gift certificates and so forth (not stuff), which are easy to regift also. Or then I’ll ask a direct request from the person receiving the gift. This way I will not filling anyone’s limited closet space with meaningless items, that one does not want to have there anyway.. The idea of a gift is to make someone happy, not to become a burden.

By Crumpet
---------
Mitä tehdä, jos saa ruman/epäkäytännöllisen/ikävän lahjan? Pitääkö lahja säilöä jonnekin kaappiin, josta se nostetaan esiin, kun kyseinen lahjanantaja saapuu kylään? Vai voiko lahjan antaa eteenpäin, viedä kierrätykseen tms., jolloin siitä voisi olla jollekin oikeasti hyötyä? Entä jos lahjaan liittyy ikäviä muistoja, jos se muistuttaa jostakin ikävästä ihmisestä tai tapahtumasta? Onko silloinkin pakko säilyttää lahja?

Itse olen asiassa tässä asiassa hyvin raaka. Jos lahja ei miellytä, annan sen eteenpäin. Näin oletan myös muiden tekevän antamieni lahjojen suhteen, jos ne eivät saajaa miellytä. Siksi pyrinkin antamaan esim. lahjakortteja tms. palveluita (en tavaroita), jotka nekin voi halutessaan antaa jollekin toiselle. Tai sitten kysyn lahjan saajalta suoran toiveen. Näin ei kenenkään rajallinen kaappitila täyty älyttömyyksistä, joita siellä ei oikeasti edes halua säilyttää… Lahjan ideahan on ilahduttaa vastaanottajaa, ei muodostua rasitteeksi.

By Crumpet

Quote of the day

"When you've got'em by the balls, their hearts and minds will follow."

James "Jim" Hacker in Yes, Minister
(original quote by Chuck Colson, President Nixon’s aid )

By Bean & Crumpet

Opinionated opinions

There are two really tricky things when writing something online 1) how not to sound to others that you are bragging, when writing about yourself, the things you do, your possessions or your accomplishments and 2) how not to sound critical / judgemental / condescending, when writing about how you do certain things differently then others, how you see certain things differently then others or when you think differently about certain things then others.

Well, how to avoid these pitfalls? Perhaps the only way is to try to write very calmly and honestly, and not to get too excited or eager. If you maintain your calm and honest position, people will not find the things/opinions you write about so “in your face” and pushy. From my own experience the thing really irritates me is someone, who does not leave you time/room to express your point of view, but (is perhaps so pumpt up about his/her opinion/view that) keeps on pushing things aggressively towards his/her goal. That is a certain conversation stopper. Perhaps when you end up “talking” by yourself, you should reassess your strategy? ;)

By Crumpet
----------------
Nettikirjoittelussa on kaksi erittäin hankalaa asiaa 1) kuinka kirjoittaa itsestä, asioista joita tekee, asioista joita omistaa ja omista saavutuksista, ilman että se kuulostaa kerskailulta ja 2) kuinka kirjoittaa asioista, jotka tekee eri tavoin kuin joku toinen, jotka näkee eri tavoin kuin joku toinen ja joista ajattelee eri tavoin kuin joku toinen, kuulostamatta kriittiseltä /tuomitsevalta /alentuvalta.

Kuinka välttää nämä sudenkuopat? Ehkä ainut tapa on yrittää kirjoittaa erittäin rauhallisella ja rehellisellä tyylillä, ja pyrkiä olemaan innostumatta liikaa. Jos säilytät rauhallisen ja rehellisen näkökulmasi, toiset eivät koe kirjoittamiasi asioita / näkemyksiä niin osoittelevina tai tyrkyttävinä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on todella ärsyttävää, kun toinen osapuoli ei jätä sinulle tarpeeksi tilaa / aikaa ilmaista oma näkemyksesi (hän on ehkä niin kiihdyksissään omasta näkemyksestään / mielipiteestään), vaan vie väkisin keskustelua omaan suuntaansa. Tällainen käytös toimii kyllä mainiosti keskustelunpysäyttäjänä. Ehkä silloin, kun päädyt ”jutustelemaan” yksin, voisit harkita uudelleen tätä strategiaasi? ;)

By Crumpet

Bright and early

Morning sunshine in my eyes, I squint.

Underneath a new, black Citroën (borrowed).

Eläintarhanlahti is calm, reflecting on its surface the light blue of the cloudless sky.
Wonderwall is playing…and I sing along.
You there, me here, next to each other.
Shall we stay here forever?
--------------------
Aamuinen aurinko paistaa suoraan silmiin, siristelen.

Alla pörrää uusi, musta citikka (lainattu).

Eläintarhanlahti on peilityyni ja heijastaa pinnallaan pilvettömän taivaan vaalean sinen.
Wonderwall soi.. ja minä laulan mukana.
Sinä siinä, minä tässä, vierekkäin.
Ollaanko aina tässä vain?

By Crumpet

Work and play

On my lunch break I ran into two ex-co-workers, from two different jobs. It is always nice to catch up, even in the middle of the street. I really had a lovely time talking and actually laughed out loud when I heard the probably best story on – “how not to approach your boss and ask for a bigger salary, when dressed a bit inappropriately, totally drunk, in a Christmas party” :D

By Crumpet
-------------
Lounastauolla törmäsin kahteen entiseen työkaveriin, kahdelta eri työpaikalta. On aina kiva kerrata kuulumisia, vaikka ihan kadullakin. Oli erittäin mukava jutustella ja itse asiassa sain nauraa ihan kippurassa, kun kuuntelin ehkä hauskinta juttua ikinä aiheesta ”kuinka EI kannata lähestyä esimiestä palkkatoiveen kanssa pikkujouluissa, kun olet pukeutunut hitusen arveluttavasti ja olet hippelissä” :D

By Crumpet